lauantai 1. toukokuuta 2004

Inferno #18/2004

DESTRUCTION
Live Discharge DVD
Nuclear Blast

Tätä on vanhan liiton thrash fanit taatusti odottaneet aina Destructionin reunionista lähtien. Puolentoistatunnin digitaaliselle kuvatallenteelle on koostettu livemateriaalia kolmelta hieman erilaiselta keikalta vuosilta 2002 ja 2003. Settilista on hyvin tasapainossa jyräävän uudemman materiaalin ja vanhojen klassikkojen kanssa eikä kappalevalikoima tai olennaisten biisien puuttuminen anna mitään aihetta rutinaan. Reilut puolet biiseistä on kuvattu kesällä 2003 Sveitsin Z7 Pratteln klubilla tarjoten hieman intiimimmän ympäristön thrash jyystölle kun taas toinen puolisko biiseistä on tallennettu Saksan Wacken Open Air 2002 ja With Full Force 2003 festivaaleilta. Vaikka festareiden lavat saavat trion näyttämään hieman orvoilta, korostavat kuvakulmat bändin tiukkaa kuntoa ja meininkiä pääosin riittävän läheltä. Sinne tänne väliin ripotellut keikkojen etukäteis- ja jälkitunnelmat ovat määrältään onneksi varsin minimissä, sillä ilman skippaamista ei pelkän musiikin katselu onnistu valikoista käsin. Vaikka biisistä siirrytäänkin toiseen varsin jouhevasti, kärsii pätkistä kootto kokonaisuus hieman rauhattomuudesta.

Vaikka kunnollisia kotiteatterisysteemin omistajia ei erityisemmin hellitä, on normaali stereo ääniraita ja kuvanlaatu kauttaaltaan riittävän hyvää. Toisaalta liiallinen kliinisyys saattaisi kadottaa energiaa ja tunnelmaa intensiivisistä keikkapaloista.

Perinteisen haastattelupätkän ja kuvagallerian lisäksi DVD:n bonukset ovat nautittavan runsaat. Audiopätkin täydennetty diskografia tarjoaa bändiä tuntemattomille hyvän katsauksen Destructionin tuotantoon ja erilaisia promo- sekä livepätkiä vuosien varrelta on tarjolla runsaasti. Ainoa miinus kertyy vanhan 80-luvun materiaalin esilletuomisesta, joka mahdollisesti huonosta laadusta johtuen on pitänyt keskittää ja pienentää ruudun keskelle.

Vaikka DVD:llä onkin pienet tekniset ja sisällölliset ongelmansa, on sisältö kuitenkin ehtaa ruostumatonta terästä. Pakettiin on näet kaupan päälle lyöty vielä aikaisemmin hankalasti saatavilla oleva tasaisesti vanhaa ja uutta esittelevä tunnin mittainen live CD. Kokonaisuus tarjoaakin erittäin hyvän katteen erityisesti germaanirässifanin euroille. 9/10

FINAL DAWN
Under the Bleeding Sky
New Aeon Media

Karmageddon Median alalafkalle on haettu uutta tuoretta verta myös Suomesta. Orkesterin aggressiivisen keskitempoisessa metallissa vaikutteita on otettu mm. black –ja death metallista, vaikka lopputulos ei edusta näistä kumpaakaan genreä. Laulajan käheä kärinä on turhan yksitoikkoista ja biisien kompleksinen sisältö rönsyilee kappaleesta toiseen turhan samoilla linjoilla liian moneen suuntaan jättäen valitettavan vähän selkeitä tarttumapintoja. Levy sisältää muutamia mukavia ideoita ja melodioita, mutta tulevaisuudessa kappalemateriaalin jatkojalostukseen on syytä kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota. 5/10 

LAMENTED SOULS
The Origins of Misery
Duplicate

Sekalaisista demo-, 10”, 7” ja julkaisemattomasta levymateriaalista koottu Lamented Soulsin täyspitkä on siällöltään väistämättä hienoista sillisalaattia. Vaikutteet on pääasiassa imetty vanhan koulukunnan doom metallista ja musiikki kulkeekin pääasiallisesti levollisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Simen Hestnæsin (Dimmu Borgir, Arcturus) kantava ja kuulas ääni on hienoa kuultavaa, mutta ei vain yksinkertaisesti oikein tunnu istuvan mukavasti musiikkiin. Vaikka yksittäiset kappaleet rullaavatkin eteenpäin ihan mukavasti, ei kokonaisuudesta löydy juurikaan minkäänlaista variaatiota syvällisemmästä tunnelmasta puhumattakaan. 6/10 

RUNEMAGICK
On Funeral Wings
Aftermath

Runemagickin seitsemäs täyspitkä on tuhti setti simppeliä mutta oudon kiehtovaa drone vaikutteista doom kategoriaan laskettavaa musiikkia. Useamman pyörityksen jälkeen levy alkaa pikkuhiljaa avautua ja tylsistyminen vaihtuu pienimuotoiseksi uteliaisuudeksi ja kiinnostukseksi. Parhaimmillaan bändi hitaissa ja hypnoottisissa osuuksissa, mutta tästä vähänkään nopeammat osuudet työntävät painostavaa tunnelmaa ikävästi taka-alalle. Valitettavasti vasta levyn päätösraita Wizard with the Magick onnistuu yksittäisistä kappaleista kiinnostavimmin tiivistämään bändin syvimmän olemuksen. 7/10 

VEHEMENCE
Helping the World to See
Metal Blade

Brutaalimman ja melodisemman death metallin aineksista koottu Vehemencen kolmas täyspitkä on kumman näköinen äpärälapsi. Kappaleet rönsyilevät milloin minnekin suuntaan ja tarttumapintojen löytäminen ja kelkassa mukana pysyminen on perin hankalaa. Vaikka kappaleiden rytmitykset ja rumpalin hiki hatussa mätkityt kompit kiinnittävätkin huomiota, selkeät biisirakenteet ja kokonaisuudet katoavat ylenpalttiseen kikkailuun ja kiemurteluun. Lopputulosta sekoittaa entisestään hieman lisäpotkua kaipaava vuorotteleva murina ja ärinälaulu, jotka istuvat musiikkiin hieman väkinäisen oloisesti. 5/10 

VOIVOD
War And Pain
Metal Blade

Metal Blade kunnioittaa cyber metallin pioneereja julkaisemalla erittäin tuhdin paketin VoiVodin debyytistä, jonka alkuperäisestä julkaisusta on ehtinyt kulua jo 20 vuotta. Vaikka bändin uran kannalta War And Pain onkin epäilemättä erittäin merkittävä julkaisu, ei orkesterin kaksi ensimmäistä paljon kohkaamista ja räkää sisältävät levyt tehneet aikoinaan sen kummempaa vaikutusta. Vasta kolme vuotta myöhemmin julkaistu kontrolloidumpi ja teknisempi Killing Technology oli se levy, joka sai minut sukeltamaan loppuiäkseni bändin erikoisen kiehtovaan ja sotaisaan fantasia maailmaan.

Näin 20 vuotta myöhemmin debyytti heijastaa vahvasti aikaansa, jolloin asenteella ja innokkuudella korvattiin soittotaidon puutteita. Remasterointi on tässäkin tapauksessa tuonut selvän parannuksen saundeihin, vaikka kultakorville ei levy taatusti tarjoakaan paljoa. Vaikka materiaaliin tutustuminen vetääkin suun virneeseen ja saa nostalgian aallot vyörymään läpi ruumiin, on levyllä selkeitä musiikillisiakin arvoja. Vaikka kappaleet reuhdotaan energisesti ja punk-henkisesti läpi, on mukana myös paljon mystisiä ja tummasävytteisiä melodioita, joista on jo etäisesti kuultavissa tulevaisuuden linjauksia. Kitarariffit poukkoilevat jo tässä vaiheessa omalaatuisesti eikä Snaken äänestäkään voi juuri erehtyä. Vaikka kokonaisuus jääkin hieman tasapaksuksi, löytyy levyn räväkämmältä alkupuolelta muutamia oivia rässirepäisyjä jotka kannattaa tsekata jos ei muuten niin kuriositeetin vuoksi.

Kolmen CD:n paketin ensimmäiselle levylle on varsinaisen täyspitkän lisäksi ympätty bonuksena kolme raitaa bändin ensimmäiseltä keikalta vuodelta -83. Kaupan päälle on lyöty vielä niinkään kolme raitaa Metal Massacre 5 :n sessioista. Molemmat sessiot ovat mukavia lisiä, vaikka tarjoavatkin debyyttiin verrattuna vain yhden uuden raidan. Toiselta CD:ltä löytyy ilmeisen täysmittainen live demo Morgoth Invasion vuodelta -84. 76 minuutin aikana kuullaan 16 kappaletta kahden ensimmäisen levyn materiaalia ja lopetuksena vielä Venomin ja Slayerin coverit. Vaikka extra sessioiden äänimaailma onkin odotetun suttuinen, on niistä saatu siistittyä yllättävän kuuntelukelpoiset. Paketin viimeinen levy tarjoaa yksinkertaisen bändin imagonmukaisen CD-ROM osion, josta löytyy VoiVodin alkuaikojen materiaalia aina biografiasta, diskografian kautta valokuviin ja Awayn uniikkeihin taiteellisiin visioihin. Kaikesta huolimatta CD-ROMin anti jää hiukan ohueksi, sillä suurin osa sen materiaalista kuten musiikki, sanoitukset ja biografia löytyvät jo levyiltä ja kansivihoista.

Vaikka pakkaus onkin massiivinen ja tyylikäs, olisin kuitenkin mieluummin nähnyt katsauksen keskittyvän ennemminkin bändin 3-4 ensimmäiseen levyyn eikä pelkästään debyyttiin. Sopimusteknisistä syistä johtuen ajatus on kuitenkin kuolleena syntynyt. 8/10