keskiviikko 13. helmikuuta 2002

SODOMIN 20 VUOTTA


Sinnikkäästi on yksi thrash-metallin pioneereista Sodom käynyt sotaansa thrash-rintamalla jo uskomattoman kahdenkymmenen vuoden ajan. Pelkuruudesta ei ole tarvinnut sapiskaa antaa, sillä sen verran tiukasti on Sodom rintamalinjansa pitänyt tuumaakaan perääntymättä. Orkesterin komentajana niin basson kuin mikinkin varressa on alusta saakka toiminut Tom Angelripper, joka heti haastattelun alusta asti osoittautui varsin lupsakaksi mieheksi. Sanojakin ”eno” Tom sylki M16:n malliin…

Lokakuussa 2001 uuden M-16 studiolevynsä julkaissut Sodom on varmasti tullut tutuksi kaikille thrash faneille 20-vuotisella urallaan, jonka aika yhtye on ehtinyt julkaista pitkälti toistakymmentä julkaisua. Lyriikoidensa puolesta levyjen teemat aivan alkuaikoja lukuun ottamatta ovat käsitelleet sotaa ja siihen läheisesti liittyviä seikkoja. Uusimmankaan levyn nimi ei jätä paljoa arvailujen varaan vähänkään sodasta ja aseista kiinnostuneille henkilöille. Bändin biografian mukaan Sodom kolmikko kävi viime vuoden toukokuussa reissulla Thaimaassa ja Etelä-Vietnamissa ja kyse tuskin taisi olla siitä mistä nuo pari maata on ainakin osalle suomalaisista miesmatkaajista tuttuja…

- Idea M-16 levystä oli jo ennen reissua olemassa, koska olen jo pitkään ollut kiinnostunut Vietnamin sodasta ja lukenut paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta. Ideana oli yksinkertaisesti tutustua maahan ja tavata ihmisiä. Koko reissu oli aika uskomaton, sillä ihmiset olivat meitä kohtaan hyvin mukavia ja ystävällisiä. Kävimme mm. sotahistoria museossa ja sairaalassa jossa hoidetaan Vietnamin sodan veteraaneja, jotka ovat vammautuneet napalmista, Agent Orangesta (jenkkien käyttämä kasvimyrkky, jonka tarkoituksena oli tappaa viidakon tiheää kasvillisuutta, jotta vihollinen ei pääsis piiloutumaan niin helposti. Aine toimi hiukan liiankin tehokkaasti, sillä sen on todettu aiheuttavan mm. solumuutoksia sille alistuneille sotilaille, odottaville äideille ja heidän lapsilleen jne.) Nuo kaksi maata ovat pikkuhiljaa avautumassa ja alueelle on kehittynyt varsinainen sotaturismi, sillä ihmisiä kiinnostaa vanhat taistelukentät, Vietkongin tunnelit jne. En kuitenkaan saanut haalittua kokoon niin paljon informaatiota kuin halusin, sillä ihmiset ovat yhä varsin haluttomia puhumaan sodasta.

- Toinen syy reissulle oli se, että halusimme selvittää minkälainen metalliskene noissa maissa on. Poliittinen järjestelmä ei hyväksy metallia ja siksi se onkin siellä tosi underground hommaa. Halusimme soittaa Vietnamissa Apocalypse Now nimisessä klubissa, mutta sen järjestäminen osoittautui todella mahdottomaksi tehtäväksi. Bangkokissa, Thaimaassa keikan soittaminen ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Haluaisimme tehdä ison Aasian kiertueen tänä vuonna. Eihän siitä rahaa saa, koska lippujen hinnat olisi pakko pitää erittäin alhaisina. Ottaisimmekin sen lähinnä kokemuksena ja meille riittäisi, että joka maksaa matkat, juomat ja sen vähän mitkä he kykenevät maksamaan. Haluamme selvittää kuinka isosta asiasta maailmassa on kysymys metallista puhuttaessa ja tiedän, että Sodom faneja on ympäri maailmaa.

M-16 levy kuullostaa erittäin jämäkältä ja raskaalta tuotokselta ja se on parasta Sodom antia vuosiin. Oliko tähän jotain erityisiä syitä ?

- Ei siihen mitään varsinaisia syitä ole olemassa, haluamme aina antaa parhaimpamme niin treenatessa kuin studiossa ja kiertueilla. Tärkein syy onnistuneeseen lopputulokseen oli se, että käytimme tälläkin kertaa studiossa Harris Johnsia kuten edelliselläkin Code Red levyllä. Hän tietää tarkalleen mitä me haluamme. Emme halua kuullostaa liian ylituotetulta tai käyttää mitään studiokikkailuja. Ennen studioon menoa keskustelimme muiden jäsenten kanssa siitä, että meidän pitää panostaa enemmän biiseihimme, kirjoittaa parempia riffejä ja kappaleita. Jos kuuntelet uusinta levyämme pariin kertaan läpi ja kappaleita kuten Napalm in the Morning, Among the Weirdcong tai Genocide, huomaat että ne tosiaan jäävät mieleen. Tämä on meille erittäin tärkeää ja uusin levymme on erittäin vahva. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi omia suosikkejani ovat Minejumper ja Genocide, mutta pidän kyllä koko levystä ja meillä oli paljon materiaalia, jotka täytyi jättää pois. Ei meitä kiinnosta mitä muut bändit tekevät tai mikä on tämän hetken muotijuttu. Me vain teemme uusia kappaleita ja uusia levyjä.

- Tällä hetkellä Saksassa kaikki puhuvat thrashin uudelleentulemisesta, mutta minua se ei liikuta pätkääkään. Sodom on aina soittanut thrashia, vaikka kaikki puhuvat Destructionin uudelleenkasaamisesta, Kreatorin uudesta raskaasta levystä…me olemme aina soittaneet tällaista musikkia, koska se on sitä mistä me pidämme ja mitä me haluamme tehdä. Levy-yhtiö on joskus vihjaillut, että meidän pitäisi muuttaa musiikkiamme myyvempään suuntaan ja alkaa soittamaan heviä. Mutta eihän se käy, olemme tehneet tätä jo 20 vuotta ja Sodom fanit tietävät aina mitä he tulevat samaan uusilta levyiltämme. Meillä on ollut tiukka kokoonpano kasassa jo viimeiset kuusi vuotta. Pidän toki viimeisimmistä Destruction ja Kreator levyistä ja heidän kanssa on tosi haastavaa lähteä kiertueelle.

Tom vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä uuteen levyyn ja miksipä ei, sillä kyllähän levy on vakava haastaja thrash klassikon asemaan nousseelle Agent Orange levylle.

- Vastaanotto on tosiaan ollut erittäin hyvä lehdistön ja fanien keskuudessa, jotka ovat kirjoittaneet kommenttejaan kotisivumme vieraskirjaan jne. Monet sanovat, että se on parempi kuin Agent Orange, mutta itse en ole sitä koskaan siihen verrannut eikä se ole mielestäni paras Sodom levy. Uusin levymme on ehdottomasti raskain levymme mitä olemme koskaan tehneet. Pidän paljon Get What You Deserve levystä, koska se on hiukan erilainen verrattuna muihin. Monet tosin sanovat sen olevan liian punk/hardcore henkistä. Agent Orange on tosin myyntylukuja katsoen menestynein levymme, mutta tuo fakta ei tee siitä minulle parasta Sodom levyä. Seison kuitenkin 100% jokaisen tuotoksemme, jopa ensimmäisen täyspitkän Obsessed by Cruelty takana.

Sota ja rauha

Uuden levyn keskeinen teemahan on Vietnamin sota ja sen kauhut. Minusta se sopisi niin musiikin kuin lyriikoidenkin puolesta jopa hieman erilaisen Vietnam elokuvan soundtrackiksi.

- Levy ei ota kantaa sotaa vastaan, vaan lyriikat kannattaa lukea huolellisesti läpi ja varsinkin mitä rivien välissä lukee. Jokaisessa kappaleessa on sama sanoma ja se on lopettakaa sotiminen. Minulle M-16 on Vietnamin sodan symboli ja on samaan aikaan traagista että absurdia, että iso ja mahtava Yhdysvallat hävisi sodan.

- Ihmiskunta ei osaa elää sotimatta. Kun teimme Better Off Dead levyä, oli Persian lahden sota, Code Red levyn aikaan taas oli Kosovon kriisi ja tällä hetkellä on menossa Afghanistanin pommitukset. Ihmiset ovat kyselleet paljon minulta siitä, että miksi julkaisemme juuri nyt sotaan liittyvän levyn. Fakta kuitenkin on, että niin kappaleet kuin lyriikat ja levyn kannet olivat valmiita ennen viime syyskuun terroritapahtumia. M-16 on sodan vastainen levy. Pidän toki Vietnam elokuvista kuten Apocalypse Now, Full-Metal Jacket tai omasta henkilökohtaisesta suosikistani Kauriinmetsästäjistä. Haluan kirjoittaa aiheista jotka ovat tapahtuneet joskus sillä olen erittäin kiinnostunut historiasta. En todellakaan osaisi kirjoittaa mitään perinteisen kliseisiä hevisanoituksia. En kuitenkaan voi kirjoittaa toisesta maailmansodasta, koska olemme saksalaisia. Jos kirjoittaisin rivinkin aiheesta, niin meidät varmasti leimattaisiin fasisteiksi ja natseiksi.

- Olisihan se minusta erittäin hienoa, jos joku ohjaaja haluaisi käyttää levyämme elokuvan soundtrackinä. mutta ei sitä ole kirjoitettu sellaiseksi.

Sodomhan on tehnyt aikaisemmilla levyillä muutaman kappaleen saksankielellä mm. hittibiisin asemaan nousseen Ausgebombt rallin.

- On mahdollista, että kirjoitamme tulevaisuudessa lisää saksankielisiä kappaleita, mutta tällä levyllä meillä oli erityinen teema ja saksankieliset kappaleet eivät todellakaan olisi sopineet levylle. Voisin kyllä kirjoittaa Bombenhagel tyyppisen kappaleen, mutta tarvitsisin siihen todella hyvän idean. Minulle on huomattavasti vaikeampaa kirjoittaa saksaksi kuin englanniksi. Tosin minulla on paljon ideoita seuraavaan Onkel Tom levyä varten, joka julkaistaan joskus tämän vuoden aikana.

Huh-hah-hei ja muki olutta

Niin sinullahan on Sodomin lisäksi tuo oma sooloprojektisi ja molemmat tuntuvat varsin aktiivisilta pukaten levyjä varsin tasaiseen tahtiin. Mistä energia ja inspiraatio oikein löytyy ja onko Onkel Tom enemmän terapiaa ja rentouttavaa hauskanpitoa verrattuna Sodomiin ?

- Onkel Tom on vain hassu projekti. Minulla on paljon energiaa ja kiitos siitä kuuluu faneille joilta sitä saan paljon. Sinun täytyisi joskus nähdä Onkel Tom konserttitilanteessa. On uskomatonta, kun ihmiset tulevat lavalle kanssani pitämään hauskaa ja särpimään olutta. Todellinen kaljanjuonti ja tukanheilutus show. Tottakai Sodom on paljon vakavampaa, mutta haluan tehdä myös Onkel Tomin kanssa hyvää musiikkia. Pidän kaljan juonnista ja kulttuurista joka liittyy siihen. Onkel Tomin ideanahan on yhdistää metalliväkeä ympäri maailman, sillä kaikkihan tykkäävät juoda kaljaa ja juomalauluthan ovat hyvin kansainvälinen ilmiö, joten minä yhdistän nämä molemmat asiat.

Olet nyt ollut tekemässä musiikkia 20 vuotta. Kuinka ihmeessä olet jaksanut näin kauan ja mistä kaikkialta oikein olet innoituksen lähteitä ja energiaa saanut ?

- Musiikki on minulle samalla työ ja harrastus. Kun aloitin vuonna 1981, en todellakaan voinut kuvitella, että tätä hommaa jatkuisi 20 vuotta. Meillä on jo ideoita niin seuraavaa Sodom albumia kuin muitakin projekteja varten. Ammattimuusikon työ on kokopäivähommaa, mutta se on osa elämääni ja minä todella pidän siitä enkä osaisi yksinkertaisesti lopettaa. Jos pysyn terveenä ja uusia ideoita tulee, niin aion kyllä jatkaa hamaan tulevaisuuteen.

Sinä Tom olet ainut alkuperäisjäsen Sodomissa. Onko koskaan käynyt edes mielessä laittaa itse pillejä pussiin ?

- Olen tosiaan joutunut potkimaan porukkaa ulos bändistä, koska heillä on ollut erilaisia ongelmia niin alkoholin kuin asenteenkin kanssa. Eihän minulla ollut muitakaan vaihtoehtoja. Nykyisen kokoonpanon kanssa minä olen orkesterissa se, joka määrää ja laulajahan on usein myös bändin johtaja. Bändikavereiden mielestä tämä on ok. He sanovatkin, että Sodom on sinun bändisi, me pidämme musiikista ja haluamme tukea sinua. Nyt voimme kuitenkin puhua mahdollisista ongelmista ja ratkaista ne. Minä olen se, joka sanoo viimeisen sanan, mutta kaverit tuovat paljon uusia ideoita ja antavat kyllä palautetta.

Jatkosuunnitelmat

Sodom nimenähän on vähintäänkin hiukan arveluttava joten mistä Sodomissa bändinä on oikein kyse ja kuinka itse määrittelisit mitä Sodom on ?

- Sodom on nimenä erittäin tyypillinen nimi sille ajalle, kun aloitimme tekemään musiikkia ja lyriikoita. Olimme silloin kait jonkinsorttista black metallia ja olin silloin kiinnostunut mm. Aleister Crowleyn kirjoista jne. Mutta tänä päivänä satanistiset ja musta magia aihepiirit eivät minua jaksa kiinnostaa tippaakaan. Muutimme musiikkiamme ja lyriikoitamme Persecution Mania levyn aikoihin, mutta päätimme pitää nimen. Emme toki ole homoja tai harrasta eläimiin sekaantumista. Ja onhan Sodom nimenä mainittu myös raamatussakin. Joten kyllä Sodom on edelleen hyvä bändinnimi ja aion säilyttää sen ainakin seuraavat 20 vuotta. Ytimekkäästi Sodomin voisi määritellä maailman menestyksekkäimmäksi underground orkesteriksi.

Muutoksia mahtuu varmasti pitkän uran ajalle varsin paljon, ihmiset ja heidän makunsa kun tahtoo muuttua ajan myötä. Muutoksen tuulet eivät kuitenkaan Tomin kohdalla ole tainneet paljoa puhallella.

- Niin minulle kuin faneillemme on toki ikää tullut lisää. Suurin osa yleisöstämme on minun ikäistä sakkia ja tämä johtunee siitä, että ei Sodomista koskaan tule isoa tai myyvää orkesteria. En itse edes kuuntelee uudempaa metallia, vaikka uran alkuajoilla seurasinkin tarkkaan mitä musiikissa tapahtui. Olen aina kuunnellut klassikoita kuten Kiss, Deep Purple, Rainbow, NWOBHM bändejä ja se on minun juttuni. Joka kuukausi tulee varmaan satoja uusia bändejä, mutta eihän kellään ole rahaa ja aikaa tsekata niitä kaikkia. Bändejä tulee ja menee, mutta Sodom porskuttaa eteenpäin kuten esimerkiksi Motörhead.

- Kun olen kiertueella, yritän aina tavoittaa nuorempaa väkeä ja saada heidät kuuntelemaan Sodomia, koska tämä on aika rankkaa musiikkia. Metallin pitäisi yleisesti ottaen tulla paljon rankemmaksi ja voimakkaammaksi. En pidä bändeistä kuten Nightwish, sillä eihän se ole mitään metallia vaikka monet sitä niin kutsuvatkin. Klassikoiden lisäksi pidän paljon hardcore bändeistä kuten S.O.D. ja The Exploited. Niiden musiikissa on särmää ja 80-luvun asennetta. Erityisesti metallilaulajien äänessä pitäisi olla enemmän aggressiivisuutta ja munaa kuten esimerkiksi minulla, Lemmyllä, Millellä (Kreator) tai Schmierilla (Destruction).

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla Tom oikein on eli onko sinulla aavistustakaan mitä meinaat tehdä vuoden tai viiden vuoden kuluttua?

- Haluamme julkaista tänä vuonna DVD:n, josta löytyisi niin vanhaa materiaalia, ennenjulkaisemattomia videopätkiä kuin keikkamateriaalikin. Alan varmastikkin käsittelemään terrorismia lyriikoissani, koska se on todella kiinnostavaa. En yhtään ihmettelisi, jos tämä ns. pyhä sota muuttuisi kolmanneksi maailmansodaksi. Ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan sotaa käydään näin lähellä Saksaa. US tulee jatkamaan Afghanistanin pommitusta vaikka siviilejä kuolisikin, sillä eihän heillä ole paljoa muuta mahdollisuutta. En usko, että tälle sodalle olisi mitään diplomaattista ratkaisua ja se ei ole hyvä juttu ollenkaan. Ihmiset tarvitsevat uskontoja ja ymmärrän sen, että muslimit vihaavat Amerikkaa. En silti voi mitenkään käsittää mitä heidän päässään liikkui, kun he päättivät kaapata matkustajakoneen ja lentää päin pilvenpiirtäjiä. Terrorismi on täysin uudentyyppistä sotaa, koska et varsinaisesti voi tietää, missä vihollinen on ja kuinka he aikovat iskeä. He iskevät pääasiassa siviileihin ja tuhansia viattomia ihmisiä tulee vielä kuolemaan.

Tehän olette mukana paljon kohutussa Sodom, Kreator ja Destruction kiertueella, joka starttasi jo viime vuoden puolella. Kaikilta kolmeltahan on tullut uudet erittäin vahvat ja kehutut levyt ulos viime vuoden loppupuolella.

- Oli minun idea saattaa meidät kolme samalle kiertueelle, sillä sekä Destruction että Kreator aikoivat tehdä omat kiertueensa. Koko rundi tulee olemaan aikamoinen haaste meille kaikille, sillä tulemme viettämään viisi viikkoa kaikki samassa bussissa. Meidän täytyy tehdä se kuitenkin faniemme takia. Tämän jälkeen aiomme pitää pienen tauon, mutta haluaisimme kiertää myös samalla kokoonpanolla niin Venäjällä kuin Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Kiertueesta tulee ehdottomasti paras ja kovin kiertueemme koskaan.

- On vaikeaa valita mitkä biisit aiomme soittaa, sillä meillä on ehkä noin tunti aikaa settiä varten ja siinä ajassa pitäisi soittaa niin uusia kappaleita kuin vanhoja klassikoita kuten Remember the Fallen, Ausgebombt ja Persecution Mania. Settiin tulee kuulumaan ehkä joku 4-6 uutta kappaletta noiden lisäksi ja saatamme vähän vaihdella soittamiamme biisejä joka ilta. Tulkaa ihmeessä paikan päälle katsomaan meitä, sillä haluamme tavata fanejamme. Kiertueen jälkeen Helsingissä tulee olemaan varmasti isot juhlat ja aiomme tuoda omat saksalaiset oluemme, koska se on Suomessa niin pirun kallista.

Julkaistu Inferno #3/2002

Chuck Schuldiner in memoriam (1967-2001)


Death metallin pioneeri ja metallipiireissä arvostusta kerännyt Chuck Schuldiner kuoli joulukuun 13. päivä 2001. Hän oli jo pitkään taistellut aivokasvaimen kanssa, mutta leikkauksesta ja lääkinnästä huolimatta sairaus vei lopulta voiton.

Chuck tuli tunnetuksi mm. death metallin uranuurtajana. Vaikka kinastelua onkin käyty paljon siitä, kuka death metallin keksi (Possessed ja erityisesti kappale Death Metal vaiko Chuck Death yhtyeellään ja debyyttilevyllä Scream Bloody Gore), ei kukaan voi kiistää miehen taitoja niin soittajana, säveltäjänä, sanoittajana kuin metallin puolestapuhujana.

Chuck vaati niin kuuntelijoiltaan kuin kanssamuusikoiltaan paljon. Tästä kertonee jotain sekin fakta, että vaikka Deathissä miehistönvaihdokset olivat varsin yleisiä, ei yhtyeeseen kelpuutettu ketä vain. Nimet kuten James Murphy, Steve Digiorgio ja Gene Hoglan ovat kaikki omien instrumenttiensa hallinnan mestareita, jotka ovat keränneet mainetta ja arvostusta myös Deathin ulkopuolella.

Herra Schuldiner ehti uransa aikana tehdä seitsemän studiolevytystä Deathin kanssa ja yhden viimeiseksi levytyksekseen jääneen levyn Control Denied orkesterin kanssa. Paljon jäi vielä säveltämättä ja soittamatta, tästä esimerkkinä uusi Control Denied levy, joka kuuleman mukaan oli teon alla. Kahdeksi viimeiseksi Deathin julkaisuksi jäivät livelevyt Live in L.A. sekä Live in Eindhoven, joka on ainoastaan saatavilla Deathin levy-yhtiön Nuclear Blastin kautta. Molemmat live äänitykset osoittavat Chuckin kappaleiden voiman ja nerokkuuden myös keikkatilanteessa ja ne toimivat myös varsin hyvinä esittelyinä ja läpileikkauksina Deathin musikaallisesti laajasta tuotannosta.

Vaikka Chuck onkin nyt poistunut keskuudestamme, ei hänen tuotantonsa vaivu koskaan unholaan.

"Destiny is what we all seek" – Destiny (Death)

Chuck Schuldiner Memorial http://www.emptywords.org

Julkaistu Inferno #3/2002

perjantai 1. helmikuuta 2002

Inferno #3/2002

ANATHEMA
A Fine Day to Exit
Music For Nations


Vaikka Anatheman musikaalinen kehitys onkin kulkenut varsin pitkän kaaren alkuaikojen doom-death synkistelystä nykyiseen nykyiseen melankoliseen tunnelmointiin, on jokainen levytys ollut varsin looginen jatkumo edeltävälle levylle. A Fine Day to Exit on edeltäjäänsä Judgement levyä yksinkertaisempi, valoisampi, pohdiskelevampi sekä minimaalisempi. Näiden ominaisuuksien takia monet vanhat fanit ovatkin leimanneet sen pettymykseksi, mutta niin helpolla levyä ei kannata sivuuttaa ja bändiä aliarvioida.

Tälläkään kertaa ei brittipoppoo päästä kuuntelijaansa helpolla, vaan Liverpooliin poikien luoma musiikki vaatii kymmeniä ja taas kymmeniä intensiivisiä kuunteluhetkiä, ennen kuin levyn yksinkertainen nerokkuus ja tunnelataus avautuu ja tunkee tajuntaan koskettaen mielen syvimpiä syövereitä. Tämänkin Anatheman levyn ymmärtää jos on ymmärtääkseen. 9/10

CARNAL FORGE
Please…Die!
Century Media


Jo kolmannen täyspitkänsä kolmen vuoden sisään julkaissut Carnal Forge ei ole aivan eilisen teeren poikia ja kyllähän sen soitossa ja sävellyksissä kuulee. Bändin aggressiivinen mutta melodinen mättö toimii. Sen verran tiukkaan ja napakkaan tahtiin kappaleita tykitetään kuuntelijan eteen, että edes pienoinen kappaleiden samankaltaisuus ehdi juurikaan haittamaan. Laulaja rääkkää äänijänteitään vallan mallikelpoisesti, rumpalin singerimäisen tarkka tikkaus yhdistettynä Kuusiston veljesten(?) kuusikielisten sahauksiin muodostaa kokonaisuudesta hyvinkin keskivertoa paremman audiopläjäyksen. 7/10

THE DEFACED
Domination Commence
Scarlet Records


Svea mamman helmoista pölähtää The Defacedin debyytti tuotos. Musiikillisesti levyllä liikutaan jossain The Hauntedin kaltaisessa junttauksessa. Biisit tuntuvat pääsääntöisesti noudattavan samaa kaavaa: välillä paahdetaan eteenpäin kuin viimeistä päivää jonka jälkeen tempoa hidastetaan ja kitarasta taotaan irti järkälemäisiä tapporiffejä tai melodisia sointukulkuja ja/tai sooloja. Hitaat osat ovatkin levyn parasta ja omaperäisintä antia, mutta kokonaisuutta ne eivät jaksa pelastaa. Levyllä on hiukan yllättävän mitäänsanomaton ja vaisu äänimaailma, joka tiputtaa kappaleiden tihkumaan energiaa sen verran alas, että edes purkki tai kaksi Red Bullia eivät riittäisi saattamaan kuulijaa musikaaliseen hurmokseen. 5/10

DESTRUCTION
The Antichrist
Nuclear Blast


Kaikille thrash-fanaatikoille muutaman vuoden takainen uutinen Destructionin palaamisesta oli varsinainen ilosanoma. Paluun myötä julkaistu varsin napakka All Hell Breaks Loose levy osoitti, että mistään rahastuksesta ja vanhojen miesten nostalgiatripistä ei ollut kysymys, vaan tukka saksan triolla tärisee yhä. The Antichrist jatkaa hyvin samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa levylle on päätynyt vieläkin tarttuvampaa ja väkevämpää materiaalia, sillä sen verran kovaa varsinkin levyn alkupuolisko lataa: Thrash 'til Death, Nailed to the Cross ja Bullets from Hell ovat tulevia Destruction klassikkoja ja taattuja niskankipeyttäjiä keikoilla.

Levy jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka vaikka tahtia ei missään vaiheessa hellitetä. Bändi tekee ilman turhia kikkailuja sen minkä parhaiten osaa: suoraviivaisen, mutta omaperäisen saksalaisen thrashin soitannan. 8/10

GREEN CARNATION
Light of Day, Day of Darkness
The End Records


Kunnianhimoa ja kokeilunhalua ei norjalaiselta Green Carnation orkesterilta puutu, sillä vaikka doom metallissa onkin totuttu pitkiin kappaleisiin, ei ole kovinkaan tavanomaista, että levy koostuu yhdestä ainoasta kappaleesta jolla kestoa on tunnin verran. Levyyn on selkeästi satsattu, kehuuhan levy-yhtiö mm. seuraavilla faktoilla: levyn tekemisessä on ollut yli 30 muusikkoa ja sen äänittämisessä on käytetty 150 raitaa ja yli 600 sampleria. Kaikesta tästä voisi helposta saada liiankin rikkaan kokonaisuuden, jota vaivaisi yltäkylläisyyden ähky.

Musiikilliset teemat vaihtelevat varsin laajasti levyn edetessä ja kappale olisi aivan yhtä hyvin voitu jakaa useampaan osaan kokonaisuuden kärsimättä ja kuuntelijan huomaamatta. Musiikin monipuolisuudesta johtuen levyä on erittäin vaikeata luokitella ja päästä sisään. Levyllä kuullaan niin In the Woodsin kaltaista leijuntaa kuin raskaita kitaroita, jousiosuuksia, erilaisia kuoroja ja lähes kaikkea mitä väliin voi hyvällä tyylitajulla laittaa. Lopputulos on kuitenkin levollinen ja varsin yksinkertaisen kaunis ja koskettava. Light of Day, Day of Darkness on yksi niistä levyistä, jotka kovalla ja intensiivisellä kuuntelulla saattavat nousta klassikoiden joukkoon. 8/10

KING DIAMOND
Abigail II - The Revenge
Metal Blade Records


Piru periköön piratismin ja levy-yhtiöt. King Diamondin uutukaiselta promolta löytyy intron ja outron lisäksi vain kolme täysmittaista kappaletta tehden levyn arvostelun kokonaisuuden kannalta erittäin hankalaksi. Levyllä herra Diamond on päättänyt jatkaa lähes 15 vuotta sitten julkaistun Abigail levyn tarinaa ja yllätykseni musiikkikin vaikuttaa hyvin samankaltaiselta, kuin mitä tuolla levyllä kuultiin. King Diamond on oman orkesterinsa sekä Mercyful Faten kanssa ollut erittäin tuottelias, mutta onnistunut säilyttämään kappaleiden tason varsin korkealla. Vaikka suuria muutoksia ei musiikissa olekkaan tapahtunut, on pari viimeisintä levyä olleet jotenkin hieman vaisun ja väsyneen oloisia.

Abigail II:lla tuo ongelma tuntuu kuitenkin väistyneen ja kappaleisiin on tullut selkeästi uutta energiaa. Kyllähän tämä on taattua tavaraa kaikille KD-faneille ja levyn arvosanakin saattaisi nousta yhdellä, kun levystä saa käsiinsä ja kuunteluun kunnon version. 7/10

KREATOR
Violent Revolution
Steamhammer


Kreator on niinikään yksi niistä sinnikkäistä orkestereista, jotka ovat jaksaneet tahkota omaa linjaansa vuosikaudet, vaikka kultakausi osuikin 80-90 lukujen taitteeseen, jolloin thrash eli ja voi hyvin: Terrible Certainty ja Extreme Aggressions toivat mukanaan aimo annoksen teknisyyttä musiikkiin kadottamatta kuitenkaan thrashiltä vaadittavaa energiaa ja asennetta. 90-luvulla Kreator kokeili niin kone, punk kuin melodisempien elementtien kanssa lopputulosten jäädessä enemmän tai vähemmän vaisuiksi.

Violent Revolution iskee kuitenkin ensin palleaan ja sen jälkeen potkii miehisiin sukukalleuksiin. Levy on hieno yhdistelmä raskautta, melodiaa ja tarttuvuutta. Kappaleita löytyy niin nopeita ja suoria, kuin melodisempia ja hitaampia. Kreator palaa levyllä raskaampaan linjaansa jota tukee erinomainen vanhoja kunnon heavy metal melodioita tuottavat kitarat. Millen tuttu raspikurkusta tuleva aggressiivinen kähinä kruunaa levyn: Violent Revolution on ehdottomasti yksi vuoden 2001 parhaimmista levyistä. 9/10

MAJESTY
Doomsday Machine
Actcom Music


Jos kotimaiselle Majestylle tarvitsisi vertailukohtia etsiä, niin kyllähän orkesterin ainut jäsen Marko "Gravehill" Hautamäki on Cathderalin Forest of Equilibrium levyä kuunnellut. Jopa vokalisoinnit muistuttavat varsin läheisesti Lee Dorrianin valittavaa ujellusta. Tätä vertailua ei kuitenkaan tule pitää huonona asiana. Siinä missä Cathderalin debyytti oli äärimmäisen piinaavaa ja surun pohjattomiin syvyksiin sukeltavaa doomia, on Majesty kokeilevampaa, moniulotteisempaa ja melankolisempaa. Kaikkea toivoa ei olla menetetty ja tulevaisuus on tuntemattomana edessä.

Pitkähköt kappaleet toimivat eivätkä ehdi kyllästyttää muodostaen levystä suhteellisen toimivan ja laadukkaan kokonaisuuden, josta huonoja kappaleita ei löydy, mutta eipähän mikään kappale toisista edukseenkaan erotu. 6/10

OCCULT
Violence & Hatred
Painkiller Records


Violence & Hatred tarjoaa kahden kipaleen verran tiukahkoa vanhakantaista death-thrashia. Eihän tämä mitään uutta tarjoa, mutta hiukan tuhnuiset saundit yhdistettynä jämäkkään soittoon sekä yksinkertaisiin kitarakoukkuihin saavat lopputuloksen yllättävänkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Isommissa erissä tämä varmasti alkaisi puuduttamaan, sillä sen verran samankaltaisia nämäkin kaksi kappaletta ovat. 5/10

OFFICIUM TRISTE
The Pathway
Displeased Records


Officium Triste työstää tasalaatuista ja toimivaa joskaan ei kovinkaan omaperäistä doom-deathia. Tunnelmaltaan ja musiikiltaan levy olisi aivan hyvin voitu julkaista jo 90-luvun alkupuolella, sillä sen verran alkuaikojen Anathemalta ja Paradise Lostilta tämä kuullostaa. Tässä piileekin levyn vahvuus ja heikkous: nostalgia mielessä levy toimii erinomaisesti, sillä tämänkaltaista doomia enää harvemmin nykyaikana tehdään ja vanhojen klassikkojen kuten Serenades ja Gothic rinnalla on mukava kuulla jotain uutta samankaltaista. Heikkous taas piilee siinä, että tämä kaikki on jo tehty aiemmin ja paremmin: ideat tuntuvat tutuilta ja kuluneilta The Pathway pysty tarjoamaan riittävän pitkäksi aikaa melankoliaa ja synkkiä tunnelmia. Doom friikit saavat tästä paljon enemmän irti kuin satunnaiset synkistelyn ystävät. 6/10

SODOM
M-16
Steamhammer


Saksalainen thrash-jyrä Sodom on jaksanut takoa 20 vuoden ajan laadusta ja tyylistä tinkimättä. Vaikka yhtyeen kultakautena voidaankin pitää 80-luvun loppupuolella julkaistuja Persecution Mania ja Agent Orange levyjä, ei 90-luvun tuotoksetkaan huonoja ole olleet. On aina ilahduttavaa huomata, että vanhat sotilaat jaksaa yhä heilua ja näyttää närhen värkit nuorelle polvelle. Ja sitä M16 tekee alkaen latausliikkeellä kappaleella Among the Weirdcong , päästellen välissä harkittuja sarjoja Napalm in the Morning,Genocide sekä M-16 kappaleiden tahtiin ja tyhjentää lippaan Marines kipaleella.

Sarjatulen lisäksi levyltä löytyy myös tähdättyjä laukauksia raskaimpien ja hitaampien kappaleiden muodoissa antaen hengähdysaikaa ennen seuraavaa hyökkäystä. Levyn vertaaminen thrash klassikko Agent Orange on oikeutettua, sillä sen verran samankaltainen aihepiiri, tunnelma sekä kappaleiden vahvuus ja monipuolisuus levyltä löytyy. Feur frei! 8/10

TESTAMENT
First Strike Still Deadly
Burnt Offerings


Vanhana Testament fanina uutinen Testamentin ideasta levyttää uusiksi vanhoja klassikoita oli ns. kova juttu. Testamentin debyytti The Legacy kuuluu jokaisen thrash fanin kokoelmaan ja on tärkeitä merkkipaaluja metallin historiassa. Valitettavasti täytyy kuitenkin todeta, että uudet versiot eivät yllä lähellekkään vanhoja ja alkuperäisiä versioita. Vaikka niin soittotaito kuin tuotanto ovat parantuneet rutkasti, on samalla myös hävinnyt suuri osa energiaa ja tunnetta. Chuck Billyn ääni on yhtä loistava kuin aina ennenkin ja Alex Skolnickin kitaratyöskentely kerrassaan ihailtavaa.

Mielenkiintoisinta antia levyllä on kuitenkin pari Steve Souzan (ex-Exodus sekä Testamentin alkuperäinen vokalisti) vetäisyä Testament klassikoista. Levy toimii hyvin eräänlaisena best of kokoelmana ja johdatuksena bändiiin tutustumattomille sekä vanhoille faneille osoituksena kappaleiden loistokkuudesta. Silti valitsisin alkuperäiset versiot kappaleista koska tahansa eikä vähiten nostalgia arvonsa vuoksi. Biisimateriaalista antaisin 9, mutta kokonaisuudesta on pakko pari pistettä tiputtaa. 7/10

WITCHERY
Symphony for the Devil
Music for Nations


Witchery on tullut tunnetuksi retro-thrash maisesta mekkaloinnissaan ja onkin ehtinyt lyhyehkön olemassaolonsa aikana pukata ulos neljä levyä tasaiseen tahtiin. Aikaisemmilla levyillä puitteet niin soittotaitoa kuin tuotantoa myöten olivat kunnossa, mutta kappaleet vaikuttivat jotenkin oudon hengettömiltä ja osa jopa suoranaisilta lainauksilta tai varkauksilta 80-luvun klassikko orkestereilta.

Symphony for the Devil on yhtyeen eka levytys Music For Nations lafkalle ja muutostakin on musiikissa parempaan suuntaan tapahtunut. Tällä kertaa mukaan on ympätty huomattavasti enemmän hevi metal meininkiä ja tempoa on laskettu. Levyltä löytyy paljon maukkaita sooloja ja ajoittaisia hienoja riffejä. Vaikka lopputulos onkin Witcheryn monipuolisinta ja originaaleinta antia, niin kyllähän tästä paljon jää vielä puuttumaan, että tukka alkaisi todella täräjämään ja jalka vatkaamaan. 6/10

WIZZARD
Black Heavy Metal
Gutter Records


Teemu Kautosen nahkahousujen maassa luotsaaman Wizzardin uusin täyspitkä tarjoaa sitä ihteään eli täsmälleen samaa mitä edelliset levytyksetkin. Musiikki huokuu hyvin vahvaa 80-luvun henkeä, mutta valitettavasti toteutus soundeja myöten on joka suhteessa puutteellinen ja tylsä. Melkein kaikki hevikliseet löytyvät kappaleista, mutta sen verran heikosti toteutettuina, että ne eivät saata minkäänlaista hevihurmosta päälle saatikka sitten huvita.

Sanoituksissa ollaan onneksi päästy lähes kokonaan pois heavy-metal-steel teemasta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Levyn parhaaksi anniksi kohoavatkin lyriikat, jotka kuitenkin tuntuvat olevan enempi vähempi Deceased/King Diamond hengessä kirjoitettuja. 3/10