perjantai 29. tammikuuta 2010

Inferno #73/2010

The Grotesquery
Tales of the Coffin Born
Cyclone Empire


3,5 Teemalevyjä ei death metalin puolella ole juurikaan kuultu, vaikka genrelle tyypillinen ilmapiiri olisikin kauhutarinointiin osuva eikä musiikkikaan luovalle säveltäjälle asettaisi liikoja rajoituksia. Hynttyyt yhteen lyöneen vanhan liiton parivaljakon Kam Leen (mm. Massacre ja Denial Fiend) ja Rogga Johanssonin (mm. Demiurg, Deranged, Edge of Sanity) yhteistyön tuloksena on kuitenkin syntynyt groteski tarina, jota vanhakantainen ja pahaenteistä tunnelmaa maalaileva death metal kuljettaa eteenpäin.

Leen kynästä syntynyt teksti tulee tutuksi ilman sanoituksia ainoastaan ideatasolla, mutta Roggan osoittaa jälleen kerran hallitsevansa death metal genren luomalla jämäkkiä ja hyvin rullaavia 90-luvun puoliväliin viittaavia tummia DM-veisuja, joissa jokaisessa on riittävästi ideoita ja koukkuja mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Sävellystyössä olisi rohkeutta ja kunnianhimoa voinut olla paljolti enemmänkin tunnelman syventämiseksi, mutta ajoittain hyvinkin lähelle vanhempaa Hypocrisyä osuvaa jyräyksen ja pikkunäppärien melodioiden yhdistelmää on mukava kuunnella.

Toivottavasti penaalissa syntyneen pojan tarinoille tulee paranneltua jatkoa, sillä on selvää että ideoita jatko-osaankin kaksikolle riittää.


Kruger
For Death, Glory And the End of the World
Listenable

2,5 Krugerin neljäs albumi on kuin sekalaisista köydenpätkistä keritty jättiläismäinen pallo, joka kaukaa tarkasteltuna vaikuttaa oudon kiehtovalta ja jonka alle yhtä aikaa varoo ja toivoo jäävänsä. Lähempi tuttavuus kuitenkin osoittaa, että taitavasta keräämistyöstä ja taitavasti yhteen liitetystä sekalaisesta materiaalista huolimatta kuula on liian iso pyöritettäväksi muttei siitä löydy alku- tai loppupäätä purkamistakaan varten.

Musiikkitermein ilmaistuna sveitsiläisten post-rock, sludge ja death metal vaikutteita sisältävä jämerä, painoastava ja rullaava vyörytys on kyllä kaikkien taiteen sääntöjen mukaista, mutta vailla suuria kohokohtia ja tunnetason intensiteettiä. Kun alku, keskikohta, loppu ja niiden välitkin ovat äärimmäisen samankaltaisia, kertoo jo yksikin kappale enemmän kuin hyvin mistä kokonaisuudesta on kysymys.