Hamara #2/2004

Ancient Wisdom
Cometh Doom, Cometh Death
Avantgarde Music
2/5

Urallaan neljänteen täyspitkään päässyt Ancient Wisdom toimii yhden miehen projektina, jonka kautta on ilmeisesti tarkoitus purkaa mielen syövereistä kumpuavia ideoita ja tunteita, jotka eivät pääbändien (Bewitched, Naglfar) konsepteihin sovi.

Ancient Wisdomin musiikkia on helppo kuunnella ja se kuulostaa heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien hyvältä. Yksinkertaisia laahaavia kitarariffejä tukee hyvin runsas melankolinen kosketinmatto ja naitettuna yhteen BM-henkisiin pehmeisiin kärinävokaleihin on lopputuloksena rauhallista easy-listening metallia surumielisiin hetkiin.

Useiden kuuntelukertojen jälkeen levyltä alkaa odottaa syvällisempää avautumista, mutta yksittäisten kappaleiden ohuus paljastuu nopeasti. Viisu viisun perään on väännetty identtisellä konseptilla ja kauniiden ulkokuorten alta ei paljastu minkäänlaista syvällisempää sisältöä saatikka tarttumapintaa. Levy vyöryykin nohevasti korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä kuitenkaan minkäänlaista ärsykettä harmaaseen aivomassaan. Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.

De Lirium's Order
Victim No. 52
Woodcut
3/5

Kuopio ei tanssi mutta thrashaa. Sen osoitti Deathchain viime vuonna ilmestyneellä hienolla debyytillään ja tänä vuonna on De Lirium's Orderin vuoro. Vaikka orkesterien jäsenistöissä ja musiikissa onkin hienoisia yhteneväisyyksiä, on Deathchain lähinnä death mausteista vanhan liiton thrashia De Lirium's Orderin soittaessa taas thrash vaikutteista modernimpaa deathia.

Kunnianhimon ja mielikuvituksen puutteesta ei bändiä voi syyttää. Kappaleet on täynnä mitä kummallisempia kiekuroita niiden kuitenkaan muodostumatta itsetarkoituksellisiksi. Kitarointi on kummallisen houreista ja kieroa, mutta samalla myös äärettömän täsmällistä eikä rumpali jää tässä taistossa yhtään jälkeen alati vaihtelevilla tykityksillään. Periaatteessa biisit kulkevat joko thrashin tai death metallin perinteisten kaavojen mukaan, mutta pakkaa pistetään totaalisen sekaisin yllättävillä suunnan- ja temmonmuutoksilla, jotka limittyvät kuitenkin saumattomasti kokonaisuuteen. Kuuntelijaa viedään kuin pässiä narussa ja keskittymisen hetkittäinenkin herpaantuminen tiputtaa välittömästi kelkasta. Jos meno alkaa kuitenkin hirvittämään, on hyvä turvautua perinteiden mukaisesti vedettyihin mutta hyviin toimiviin mureisiin raakkumisiin tai murinoihin.

Victim No. 52 jyrää taatusti päälle ja saa aikaan uhreja, mutta ei tästä musiikiksi iltapäivän ratoksi ole. Vaikka kimuranttisuus onkin olennainen osa bändin musiikkia, kappaleiden hienoinen suoraviivaistaminen ja death metal elementtien kasvattaminen saattaisi tuottaa kirurgisen tarkkoihin iskuihin yhä enemmän murhaavuutta.

Pyrexia
Cruelty Beyond Submission
Rex Records
3/5

Jenkkiläistä death metalliakin voi tehdä monella tavalla ja Pyrexialla on esittänyt omaa näkemystään jo reilun kymmenen vuoden ja kolmen levyn ajan. Tilikauden tässä vaiheessa on päätetty visioida hieman tulevaisuutta kolmella rykäisyllä ja analysoida menneitä käänteisessä kronologisessa järjestyksessä tasajakaumaa mahdollisimman tarkasti noudattaen.

Levyn avaavat kolme veisua ovat uutta ja samalla levyn parasta antia. Etenkin vokalisointien osalta hoocee vaikutteinen death metal on brutaalia mutta samalla kohtuullisen ilmeikästä ja vivahderikasta. Rumpali rankaisee kannujaan raivolla ja soolot ovat mielipuolisia joskin suoraan Kerry Kingiltä matkittuja. Temmot vaihtelevat sulavasti täysmätöstä keskitempoisempaan runnomiseen ja takaisin kokonaisuuden kärsimättä millään tavalla.

Vaikka vanhempi materiaali onkin selvästi perinteisempää ja suoraviivaisempaa döödistä, tuntuu se silti ajoittain poukkoilevan hieman päämäärättömästi joka suuntaan yhtä aikaa. Musiikin innovatiivisuus ja mielenkiinto levyä kohtaan hiipuu tasaisesti mentäessä ajassa taaksepäin kohti levyn loppua. Levyn räväkkä ja tiukka alkupuolisko onnistuu kuitenkin nostamaan kokonaisuuden kohtalaiseksi.


Within Y
Extended Mental Dimensions
Karmageddon Media
2/5

Jos levyn nimenä olisi laajennetut metallin ulottuvuudet, ei kamalan pahemmin metsässä voitaisi enää olla. Within Y:n esittämä musiikki on vahvasti perus Göteborg-metalliin kallellaan päin olevaa, mutta harvinaisen keskinkertaista ja helposti unohdettavaa. Laulajan rääkynä on perushukkakauraa, ajaa asiansa mutta ei juurikaan tarjoile kummoisia sävyjä. Jos laulu on monotonista, on sitä myös musiikki varsinkin nopeammissa ralleissa ja osuuksissa. Rumpukompit on biisistä toiseen samaa taka-takaa eikä kitaratyöskentelyssäkään ole suuria hienouksia tai oivalluksia havaittavissa. Harvakseltaan viljellyt hitaammat ja melodisemmat osuudet nostattavat toiveita paremmasta, mutta ympärillä oleva päämäärätön riffittely torpedoi turhan helposti kappaleet upoksiin.

Bändin peruspaletti pysyy kyllä riittävän hyvin kasassa, mutta muiden hyväksi havaittuja reseptejä orjallisesti apinoimalla ei valoisaa tulevaisuutta ole odotettavissa. Aika ja kehitys tuntuu ajaneen bändin ohi jo aikoja sitten, eikä innostusta jo aiemman paremmin tehdyn materiaalin kaltaiseen kloonaukseen jaksa enää riittää.