Helsinkiläinen Malicious Death on vanhan liiton
thrash-kollektiivi nimiään ja ytimiään myöten. Kakkoskiekko War And
Powerilla taotaan riivattuja riimejä ja rupisia riffejä basisti
Bilibalduksen ja kitaristi Obadion käskyttäminä.
Kokonaisvaltaisesti 80-lukulaiselta kuulostava orkesteri ei koe
tyylilajiaan rajoittavaksi. Musiikki kun valitsi miehet eivätkä miehet
musiikkia.
– Itse en ainakaan osaa soittaa moderneja riffejä saati tehdä niitä.
Hirveästi yritän tehdä Black Sabbathia, mutta aina joku lisää siihen
vauhtia, ja pikkuhiljaa meillä on taas uusi thrash-biisi, Bilibaldus
pohtii asiaa.
– Eihän tämä 80-lukulainen thrash-leima ole meille ollut millään
tavalla rasitteena. Päinvastoin olemme ylpeitä saadessamme liputtaa
tämän meille niin rakkaan musiikkityylin puolesta. Tämä sattuu vaan
olemaan jotenkin luonnollinen tila meille, Obadio täydentää.
Hevihän on tunnetusti niin vakava asia, etteivät sen kuuntelijat
ainakaan ääneen tunnusta sille koskaan nauravansa. Malicious Deathin
herroilta löytyy kuitenkin myös pilkettä silmäkulmasta. ”Rässiä ilman
ressiä” onkin noussut yhtyeen epäviralliseksi tunnuslauseeksi.
B: – Meillä on sen sortin huumorintaju tässä bändissä, että ei
haittaa, vaikka meidät jätettäisiin sen takia noteeraamatta. Itsekin on
välillä vaikea ottaa meitä vakavasti, ja joskus tuo huumori tulee ulos
myös musiikillisissa ratkaisuissa.
Kumpikaan herroista ei pelkää, että vanhojen hyvien aikojen puolesta
liputtava konsepti saattaisi jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan
ja muuttua pelkäksi hassunhauskaksi vitsiksi.
O: – Joidenkin mielestä bändimme oli varmasti vanha vitsi jo
syntyessään. Meillehän tämä ei ole ollut vitsi missään vaiheessa,
vaikka hauskaa onkin ollut. Uskon, että meille tämä homma on antoisaa
vielä hyvinkin pitkään. Musiikillisesti ja soitannollisesti olemme
kehittyneet selvästi alkuajoista, ja mielenkiinto on pysynyt yllä.
Antaa thrashin paukkua vaan!
”Itsensä kehittäminen” kuulostaa konsulttikieleltä ja naistenlehtien
hömpötykseltä, mutta niin Obadio kuin Bilibalduskin tunnustavat sijaa
kehittymiselle olevan.
O: – Soitamme aika pitkälti omien taitojemme ylärajoilla, eli
haasteita riittää tuolla alueella toistaiseksi riittämiin.
Studiotyöskentelyssä meillä on varmasti vielä paljon opittavaa, ja ehkä
kaipaamme myös varmuutta live-tilanteisiin, jota saa ainoastaan
ahkeralla keikkailulla.
B: – Jerkerin rumputyöskentely on kyllä meidän sydän. Sen mukaan me
pumppaamme verta sotakoneisiimme ja mätämme thrash metal -luoteja
ympärillemme. Vahvuutemme on kyky pystyä luomaan pienistä jutuista
ilonaiheita itsellemme ja sitä myöten toivottavasti muillekin.
Mikä sitten on oikea thrash metal -luodin kaliiperi?
B: – Tekisi mieli sanoa, että Tom-Tom-Tom, mutta on niitä muitakin
hyviä elementtejä kuin nuo kolme komeaa vokalistia. Ehdottomasti
biisissä pitää olla riipiviä, repiviä ja raiskaavia sooloja eikä mitään
melodista ja ennalta treenattua tuubaa. Mokia sopivasti ja
väärinsoittoa tarkoituksella. Oman aksentin korostaminen on myös aina
hienoa. Tempovaihteluita sekä lähes progeiluun asti osia ja oman
soittotaidon rajoilla kulkemista.
Vauhdilla hyvä tulee
Siinä missä debyyttilevy Devilization saatiin miksausta myöten
valmiiksi 16 tunnissa ja julkaistiin ainoastaan omakustannevinyylinä,
on kakkoslevyn tekemiseen uhrattu enemmän aikaa. Cd:n myös julkaisee
ihan oikea levy-yhtiö Verikauha Records. Molemmat herrat ovat
tilanteeseen tyytyväisiä.
O: – Tosiaan, kyllähän War And Powerin sessiot kestivät ainakin kaksi
viikonloppua. Huolestuttavaa hifistelyä siis! Korjataan asia
kolmannella lätyllä.
B: – Myimme itsemme ja olemme huoranneet persvakomme täysin
markkinoille. Viimeksi kyseltiin cd:tä ja nyt vinyyliä, mitähän
seuraavaksi?.
Albumin musiikki ehti odotella ilmestymistä lähes vuoden päivät,
mutta bändistä riippumattomista syistä julkaisu venyi ja venyi.
Toimettomina herrat eivät ole peukaloitaan pyöritelleet, ja uutta
materiaalia onkin jo syntynyt. Suunnitelmat vain ovat hieman
muuttuneet.
B: – Seuraavan levyn materiaali olisi jo valmis, mutta aloimme
muokata sitä ja tehdä uuden suunnitelman mukaan. Meiltä jäi yli siis
vain nelisen biisiä, jotka ehkä päätyvät seuraavalle levylle. Sen
julkaisua täytyy tosin odottaa, mutta toivottavasti siitä tulee hivenen
erilainen, odottamisen arvoinen paketti.
Uusista kappaleista Thrash ’til Death kuulostaa hyvinkin tutulta
Destructionin raidalta, eikö tämä ole jo hieman liian härskiä
lainailua?
O: – Itse asiassa lainasimme nimen Tankardilta, joka puolestaan lainaisi sen Onslaughtilta.
B: – Kyllä lainata saa ihan niin suoraan kuin kukin kehtaa. Tätähän me ollaan harrastettu biisien nimissä alusta alkaen.
War And Power -nimestäkin on helppo vetää mielleyhtymiä ainakin
edesmenneen Piggyn omalaatuiselle kitaroinnille perustuneeseen
VoiVodiin.
B: – Yhdistimme VoiVodin War And Pain ja Whiplashin Power And Painin
debyyttialbumien nimet ihan kunnioituksesta molempia kohtaan. Olen
miettinyt VoiVodin biisin coveroimista, mutta sovimme jo alkuaikoina,
että bändiä kunnioitetaan ja jätetään yhtye rauhaan, koska se on pyhä.
Uusissa biiseissä on kyllä VoiVodia muistuttavia riffejä, mutta
eiväthän ne koskaan ole niin hyviä kuin alkuperäiset.
Julkaistu Inferno #31/2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti