sunnuntai 1. toukokuuta 2005

SAPATTIVUOSI ­– LAINATUT RASKAAT SÄVELET

Black Sabbathin coveroiminen ei ole niitä kaikista omaperäisimpiä ideoita ja kun soppaan lisätään vielä sanoitusten suomentaminen, on hetteikköön uppoaminen vaarallisen lähellä. Sapattivuoden kakkoslevy Vol. 2 osoittaa kuitenkin, että rakkauden osoittaminen heviklassikkoja kohtaan voi olla myös intohimoisen hellää väkisinmakuun sijaan.

Black Sabbathin biisien soittamisen ovat huomanneet hauskaksi niin lukemattomat isot kuin pienemmätkin bändit aloittelevista puhumattakaan. Sapattivuoden herrat Hannu Paloniemi (laulu), Janne Halmkrona (kitara, piano), Antero Aunesluoma (basso) sekä Simo Vehmas (rummut, lyömäsoittimet) ovat huomanneet Black Sabbathin hienouden jo aikoja sitten ja soittamisen riemun viimeistään pari vuotta sitten julkaistulla yhtyeen debyytillä. Black Sabbath ja lukuiset yhtyeen klassikot jaksavat yhä viehättää jopa niin paljon, että toinen Sapattivuoden levy kannatti julkaista.

Janne: – Black Sabbath on yhä suurin ja mahtavin kaikista. Ja suivaannuimme siitä, että ihmiset pitivät Sapattivuotta projektiorkesterina. Toisen levyn julkaiseminen osoittaa, että tästä ei ole kyse.

– Black Sabbath on täysin ajatonta musiikkia, ja sekä meidän että saamamme palautteen mukaan Vol 2. jynkyttää vielä entistäkin pätevämmin. Pari vuotta keikkasetissämme olleet laulut kuten Sotasiat kypsyivät levylle vasta pidemmän sulattelun jälkeen, Hannu täydentää Jannea.

Sapattivuoden saama vastaanotto jos ei nyt ole ollut pelkkää ylistystä, niin vähintäänkin neutraalia. Ilmeisesti ihmiset ovat osanneet ottaa orkesterin oikealla tavalla vastaan eikä tuomita sitä muiden maineella ja kappaleilla rahastamiseksi?

– Ihmisillä on onneksi yleensä sen verran sisältöä elämässään, etteivät vaivaudu hermostumaan meidän kivanpidostamme, Simo toteaa tyynesti.

Hannu: – Itse en saa esimerkiksi käännösteksteistä mitään korvauksia, vaan se menee tekemämme sopimuksen perusteella suoraan BS:lle. Hyödyllinen olohan siitä tulee, olen maksanut käännöksilläni ehkä Sharonin koiran psykiatrilaskun tai jotain.

Vokalisti Hannu Paloniemi on yksin vastuussa varsin hienosti onnistuneista suomennetuista sanoituksista. Herra kuitenkin myöntää, ettei urakka ole ollut niin kaikista helpoimpia.

Hannu: – 70-luvun klassiset hevibiisit ovat koko kuulijakunnan yhteistä alitajuntaa. Jos esimerkiksi laulun tavujen pituuksia muuttaa liikaa, ne alkavat mennä kaikkien mielestä väärin. Tässä mielessä käännöstyö ei ole ollut helppoa. Olen tosin häiriintyneen pedantti ihminen muutenkin. Kääntäessäni kuuntelen ja luen alkuperäistä tekstiä niin kauan, että sen tunnelma vyöryy päälle ja omat rajoittuneet luomisen esteet poistuu. Kun alkuperäistekstin laittaa pois silmistä, sen olennainen viesti pysyy alitajunnassa, jos siinä sellainen on. Sitten vain painitaan. Jos jää mattoon, ei saa luovuttaa. Pitää olla yleensä suorempi ja tehdä aivan uusi, ovelampi versio.

Mutta kuka/mikä ihme on Kierteen arkkitehti?

– Oletko koskaan kokenut ajautuneesi johonkin kierteeseen? Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä aikaa läsnä? Nykyhetki katoaa helvetilliseen merkityksettömyyteen? Kuka sitä pyörää silloin pyörittää? Minun tehtäväni tässä sopassa on tosin herättää tunteita, ei selittää niitä.

Vaikeita kysymyksiä, joihin ei vastauksia hevistäkään löydy.
 
Tuottajan piikkiin

Ei liene ole kovinkaan yllättävää, että Sapattivuosi on keskittynyt pääasiassa Sabbathin tunnetuimpiin veisuihin, vaikka Vol. 2:lla positiivisen yllätyksen tarjoavatkin näkemykset hieman vähemmän tunnetuista kappaleista kuten albumin avausraita Ei saa luovuttaa (Never Say Die) sekä levyn päättävä Tarvin pimuu (Dirty Women). Orkesteri itse myöntää olevan vastuussa kaikista biisivalinnoista, vaikka bändin kotisivuilla fanit saivatkin kilpailun muodossa arvuutella ja toivoa mitä kappaleita kakkoskiekolle päätyy.

Janne: – Fanien mielipiteitä ei voi kuunnella tällaisessa asiassa. Biisit valittiin herrasmiesmäisen keskustelun ja painikilpailun perusteella.

Antero: – Kappaleita valittiin yksitellen, aina kun löydettiin sellainen biisi joka osattiin soittaa ja johon Hannu loihti hyvän tekstin. Ja nyt kun tuon kisan tuloksia katsoo, niin aika moni levytetyistä biiseistä löytyy myös tuolta fanien toivelistan kärjestäkin. Kertonee varmaan siitä, että käsityksemme hyvistä Sabbath–biiseistä ovat aika samansuuntaiset!

Simo: – Meillä ei minun ymmärtääkseni edes ole mitään faneja. On toki ihmisiä, jotka pitävät meidän versioimastamme BS:sta. Faneja tai ei, niin ei. Ulkopuoliset eivät ole vaikuttaneet biisivalintoihin.
Tämä on meidän projekti ja myös määräysvalta on meillä mitä nyt sinkun valinnasta väännettiin kättä levy-yhtiön kanssa.

Hannu: – Ainoa ulkopuolinen vaikuttava taho oli Gabi Hakanen, sillä hän sanoi maksavansa Kierteen arkkitehdin viulut.

Miksi sitten Kännin piikkiin (Sweet Leaf) – singlen kakkosraita Supernautti (Supernaut) jäi itse levyltä pois?

Janne: – Joskus joutuu luopumaan hyvistäkin yksittäisistä kappaleista parhaan albumikokonaisuuden luomiseksi. Ja tuottaja G. Hakanen oli sitä mieltä, että kappale ei svengaa käsissämme. Taisi olla oikeassa.

– Ja sitä paitsi Supernautin perkussioväliosasta tuli vähän herjan kuuloinen, sehän kuulostaa melkein joltain afrodiskopornolattarilta, Simo leukailee ja on oikeassa. Sapattivuoden alkuperäisen kappaleen huuruisan väliosan tulkinnassa on todellakin jokin perverssi sävy.

Sapattivuoden tulkinnat seuraavat varsin orjallisesti alkuperäisiä versioita aina soundeja myöten, mutta kappaleisiin on silti onnistuttu saamaan mukaan alkuperäisten versioiden svengi. Tähän eivät ole monet pystyneet.

– Minusta me emme ole miettineet kopioimisen tai sovituksen asteita juuri lainkaan. On tietysti mukava kuulla, jos levymme svengiä tai sovituksen linjaa pidetään onnistuneena. Se johtuu kuitenkin ehkä pitkästä suhteesta Sabbathin musiikkiin tai monivuotisesta treenaamisesta ennemmin kuin tarkasta "kopioimisesta" tai linjanvedoista. Ei saa luovuttaa tuntui laulettuna mahtavalta kun tuon kertosäkeen käännöksen sai lopulta valmiiksi. Siihen tuntuu tulevan melko lailla henkilökohtaista tunnetta mukaan, mikä on hyvä merkki. Sama tapahtui Hautuumaan lapsien kohdalla viime levyllä, Hannu pohtii ja muut täydentävät.

Janne: – Nativity in Black –kokoelmat osoittavat, että Sabbathin uudelleensovittaminen on turhaa.

Simo: – Sabbathia on syytä soittaakin suhteellisen uskollisena alkuperäisversioille. Vapauksia voi ottaa lähinnä soolo- ja jammailuosioissa, joissa niitä on syytä ottaakin jo pelkästään mielekkyyden vuoksi.

Antero: – Kyllä studiossa ja keikoilla pyritään mahdollisimman lähelle originaalihenkeä, mutta kyllä sinne mahtuu mukaan paljon tulkintaa ja improvisaatiota, varsinkin live-versiomme Matka universumista on toisinaan aikamoinen avaruusmatka.

Vaikka takana on kaksi onnistunutta levyä ja useita käsittelemättömiä BS-klassikoita olisikin vielä jäljellä, on bändi julkisesti jo mediassa ilmoittanut, että kolmatta levyä ei ainakaan näillä näkymin enää ole tulossa.

Janne: – Suuria hittejä on jäljellä vaikka kuinka. Mutta parempi on sanoa, että enää ei tule lisää. Takinkääntö on aina tyylikästä.

Hannu: – Sabbathin hitit eivät lopu, mutta minulta loppuu valitettavasti terveys. Asumme nykyään myös universumin äärilaidoilla, mikä on tämän homman pyörittämisen kannalta aivan mahtava lähtökohta.

Antero: – Keikkoja saatamme tehdä kyllä myöhemminkin.

Olisiko seuraavaksi kiinnostusta sitten lähteä tekemään vaikka toista legendaarista bändiä Judas Priestiä suomeksi?

– Ei olla harkittu. Ei pitäisi. Ei todellakaan. Jo pelkästään sen vuoksi, ettei Judas Priest ole musiikillisesti tarpeeksi mielenkiintoinen ja moni-ilmeinen orkesteri, Simo täräyttää.

Hannu: – Sovittaisiinko, että jumalattoman korkealta laulavien homojen pappien kääntäminen on kyllä muita porukoita varten.

Janne: – Jonkun kyllä pitäisi ehdottomasti tehdä Priestiä suomeksi. Muttei meidän.
 
Musiikillinen perintö

Luuletteko, että olette saaneet uusia ihmisiä käännytettyä Sapattivuoden avulla tutustumaan myös Black Sabbathiin?

Janne: – Haluaisin uskoa niin. Pelottavan moni jotain kirkonpoltto- tai vauhtimetallia kuunteleva ei ole koskaan kuullutkaan Sabbathista. Historia haltuun, lapset!

Antero: – Kyllähän Black Sabbath kuuluu jokaisen hevanderin perusoppimäärään ja jos jollakin on vielä tässä vaiheessa rästejä sielläpäin, niin mars levykauppaan!

Onko edes mahdollista kuunnella raskasta rokkia tai heviä ilman että ei tuntisi Black Sabbathia?

Simo: – Teknisesti on täysin mahdollista kuunnella heviä/raskasta rokkia ilman Sabbath–tuntemusta. Sisällöllisesti moinen on vain kovin köyhää.

Mikä teille sitten on SE Black Sabbathin kappale ja miksi?

Antero: – War Pigs, tulee aina kylmät väreet kun sen kuulee.

Hannu: – Black Sabbath. Ukkonen, kirkonkellot ja Ozzyn määkiminen säväytti aikoinaan torniolaista pikkupoikaa, siis että viedäänkö tuota laulajaa uhrattavaksi vai mistä tässä on kysymys.

Janne: – Spiral Architect. Sabbath Bloody Sabbath oli ensimmäinen Sabbath-levy jonka sain ja sen juhlava päätösraita osoitti että yhtye on todellakin kaikkea muuta kuin Paranoid.

Simo: – Thrill of it all. Varmaan siksi, että se kuulosta The Who:lta.

Sapattivuoden herrat eivät tunnusta, että legendan tuotanto olisi millään tavoin pyhää. Jokaiseen kappaleeseen uskallettaisiin tarvittaessa koskea, mutta aina kaikkia ei vain ole saatu bändin keskuudessa toimimaan.

Simo: – Ei siellä mitään pyhää ole, ei mikään musiikki ole pyhää. Mutta sellaisen musiikin soittaminen, johon ei taito tai tyylitaju ulotu on pöljää. Sabbath Bloody Sabbath on yksi BS:n hienoimpia kipaleita, mutta sitä ei varmaan saisi toimimaan millään – jo pelkästään sen vuoksi, että laulumelodia menee Ozzyllekin liika korkealta.

Janne: – Paranoid on niin epäpyhä, että siihen emme kajoa. Into the Voidin alkuriffi on vaikea saada kuulostamaan hyvältä. Vain Iommi osaa sen ja kaikki coveroijat ovat epäonnistuneet siinä.

Hannu: – Behind the Wall of Sleepiä on joskus soitettu, mutta se ei jostain syystä rokannut eikä rullannut.

Black Sabbath tulee alkuperäisessä kokoonpanossaan esiintymään Suomeen heinäkuussa ja teidät kaikki voi varmasti bongata tuolta keikalta. Onko teillä kenties tarkoitus ojentaa Vol.2 Black Sabbathin herroille?

Janne: – Levypaketit on jo postitettu Sabbathin managementiin, joten luultavasti miehillä on jo levyt kovassa soitossa. Saa nähdä kehtaako sitä takahuoneeseen ängetä, vaikka tilaisuus olisikin.

Julkaistu Inferno #27/2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti