ENTOMBED – ALAKERRAN HERRAN OPPIPOJAT

Pellavarockissa yhytettiin kitaristi Alex Hellid kertomaan Entombedin viimeaikaisia kuulumisia. Matalalla ja rauhallisella äänellä mies turisikin puoli tuntia kaikesta taivaan ja helvetin väliltä.

Entombed on uransa aikana kärsinyt lukuisista erilaisista ongelmista levy-yhtiöiden kanssa eikä sopimus Music for Nationsin kanssa päättynyt sekään hyvin. Orkesterin tuorein Inferno julkaistiin Euroopassa jo vuosi sitten mutta vasta kuluvan vuoden elokuussa Yhdysvalloissa.

– Itse asiassa kävimme neuvotteluja jenkkijakelusta alun perin Century Median kanssa ja sopimus alkoikin olla allekirjoituksia vailla. Yhtäkkiä Music for Nations, jolla muuten oli oikeudet levyihimme kaikkialla muualla paitsi juuri Pohjois-Amerikassa, päättikin julkaista levymme siellä Koch-lafkan kautta. Tästä johtuen neuvottelut Century Median kanssa kusivat ja levynjulkaisu viivästyi. Nyt meillä on Euroopan jakelusopimus Plasticheadin kanssa ja he puolestaan pystyivät järjestämään jakelun jenkkeihin Candlelight USA:n kautta. Kaikkeen tähän häslinkiin kului melkein vuosi ja tästä johtuen Infernon jenkkiversio tuleekin olemaan tuplalevy, jossa on mukana vähän ekstramateriaalia. Tosin saatamme kyllä saada takaisin oikeudet viiteen MFN:lle tekemään levyyn juuri heidän mokansa takia ja ne tullaan varmaankin julkaisemaan uudelleen.

Seitsemän biisin bonuslevy kantaa nimeä Averno ja levyltä löytyy mm. ennen julkaisematonta Inferno-sessioista ylijäänyttä materiaalia. Valitukseni moisesta huonosta kohtelusta meitä eurooppalaisia kohtaan saa Alexilta ymmärtävän vastaanoton ja mies lupaileekin tuplaversion saattamista myös vanhan mantereen asukkaiden saataville. Uusia lainavetoja ei bonuskiekolta kuitenkaan tällä kertaa löydy.

– Laskujeni mukaan olemme tehneet jonkun 26 coveria ja eiköhän vieläkin hyviä coveroitavia biisejä löydy. Yleensä biisien valinta menee siten, että joku tulee ehdottamaan meille jotain biisiä ja sitten me vain teemme sen. Näin kävi esimerkiksi Roky Eriksonin The Night of the Vampire -kappaleen kanssa jonka levytimme aikoinaan.

Kenen sitten haluaisit tekevän Entombed coverin ja mistä kappaleesta?

– Olisi aika mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Nine Inch Nailin versio vaikkapa Out of Hand -kipaleesta, vähän industrial biittiä mukaan ja sellaista.

Kovat oppitunnit 

 Kun kerran uusimmasta levystä on jo kulunut yli vuosi, niin missä vaiheessa uuden levyn tekeminen on tällä hetkellä?

– Meillä on roppakaupalla uusia ideoita, mutta emme vielä ole ehtineet aloittaa biisien treenamista levyä varten. Jahka nyt saamme nämä jäljellä olevat keikat pois alta, pääsemme hiomaan biisejä. Tarkoituksena olisi mennä studioon joskus marras-joulukuussa ja saada äänitykset valmiiksi ennen vuoden loppua ja ehkäpä jopa levyn miksauksenkin. Tavoitteena olisi saada levy julkaistua lafkamme kautta joskus maaliskuun tienoilla.

– Nykyisin levyjen tekeminen on meille aika helppoa, mutta parin ensimmäisen levyn jälkeen tuntui, kuin jokainen levy tulisi olemaan viimeisemme. Kolmannen levyn jälkeiset pari vuotta olivat meille aika vaikeaa aikaa, kun jouduimme tappelemaan joka asiasta Earachen kanssa, yrittäessämme päästä irti sopimuksesta ja olemalla yhteyksissä lakimiehiin. Kaikki nuo vaikeudet opettivat meille kuitenkin aika paljon musiikkibisneksestä ja itse asiassa olen ylpeä siitä, että selvisimme noiden vaikeuksien läpi pistämättä pillejä pussiin.

Kuinka sitten kiteyttäisit tärkeimmän oppituntinne jonka olette kantapään kautta joutuneet oppimaan musiikkibisneksestä?

– Jos soitat jossain bändissä ja joudut taistelemaan levy-yhtiötäsi vastaan, sinulla ei juuri ole käytännön mahdollisuuksia voittaa, vaikka olisitkin oikeassa. Kaikessa on kyse rahasta, jota pienimilläkin lafkoilla on yleensä enemmän kuin bändeillä. Esimerkiksi meidän kohdalla olisi ollut paljon helpompaa ja halvempaa tehdä vielä neljäs levymme Earachelle, koska jouduimme maksamaan heille aika ison summan rahaa päästäksemme irti sopimuksesta.

Entombedilla on aina ollut suhteellisen suoria viittauksia alankerran kuuman paikan herraan niin albumien kuin biisien nimissä unohtamatta kuitenkaan huumoria. Kysymykseen bändin ideologista vastaus kiteyttää edellä mainitun näkemyksen.

– Me olemme joukko iloisia satanisteja, naurahtaa Alex. Meillä on tietynlainen imago, jota käytämme metaforana kertomaan ihmisille, että heidän tulisi ajatella omilla aivoillaan. Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että uskonnon käyttäminen erilaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi on naurettavaa. Ainahan maailmassa on tehty niin, että jos haluat jonkun tekevän jotain eikä hän halua tehdä sitä, on helpompaa saada hänet uskomaan ensiksi jotakin ja käyttää sitten uskoa motiivina asioiden tekemiselle. Monet asiat maailmassa perustuvat uskomuksiin eikä tosiasioihin ja tuohan on vähän sama kuin haistattaisi uskomuksilla pitkät. Käyttämällä erilaisia satanistisia viitteitä tahdomme itse asiassa sanoa, että emme ole em. kaltaisten ihmisten puolella. Toki ihmisten tarvitsee uskoa aina johonkin, niin myös minun.

Hassun hauskaa 

 Entombedin huumori tulee ehkä helpoiten esille erilaisten T-paitojen kuvista ja sloganeista ja juuri huumoria Alex korostaakin.

– Jos olet liian vakavissasi, sinusta tulee helposti mahtaileva joka puolestaan helposti kääntyy huvittavuuden puolelle. Itselleen pitää oppia nauramaan, mutta samalla säilyttää tietynlainen vakavuus ja se on aikamoista tasapainottelua.

Vaikka herra Hellid ottaakin sanoitukset vakavasti, löytyy niistäkin huumoria.

– Sanoitukset ovat minulle todella tärkeitä ja otan ne vakavasti, mutta kyllähän sielläkin pitää hieman huumorin kukkaa viljellä. Pidän sanoista ja niiden kanssa leikkimisestä. Jos kuulen jonkin hyvän lausahduksen, kirjoitan sen itselleni muistiin jotta voin mahdollisesti käyttää sitä kappaleiden tai levyjen nimissä tai paitoihin painettuna.

Paidoista puheen olleen löysin nettisivuiltanne muutaman paitamallin, joissa Entombed-teksti oli taivutettu Suspiria ja Kummisetä-leffojen logon muotoon.

– Leffat on aika isossa roolissa elämässäni. En itse asiassa näe mitään eroa leffojen, musiikin ja kirjojen välillä ja filmithän ovat tavallaan sanojen, musiikin ja kuvien yhdistelmä. Voin esimerkiksi katsoa jonkun hyvän leffan yhtä monta kertaa kuin kuunnella läpi jonkin hyvän biisin. Erityisesti leffat joissa on satanistinen pohjavire kuten Paholaisen asianajassa tai Ennustuksessa saavat sympatiani puolelleen. Paholaisen asianajaja on muuten eräs suurista suosikeistani, koska siinä pahaa ei tapeta lopussa vaan se jatkaa olemassaoloaan ja koen sen eräänlaisen totuutena.

Loppukevennyksenä kysyn Alexilta mitä tapahtui sille kilolle perunoita, jotka lehtemme edustaja lahjoitti edellisenä iltana Tavastian keikan jälkeen.

– Perunat ovat yhä tallessa. Olihan se hemmetin hauskaa kun LG tulee selittämään minulle, että vain Suomessa on mahdollista saada lahjaksi kilo pottuja.

Julkaistu Inferno #20/2004