Neljätoista vuotta sitten perustettu Centinex on jaksanut pakertaa vuodesta toiseen ruotsalaismallisen death metallin parissa, vaikka niin miehistö kuin levy-yhtiötkin ovat vaihtuneet useaan kertaan. Ainut jäljellä oleva perustajajäsen ja basisti Martin Schulman vaikuttaa kuitenkin erittäin tyytyväiseltä tällä hetkellä bändissä vallitsevaan tilanteeseen.
Centinexin kaksi viimeisintä täyspitkää on julkaistu Candlelight Recordsin toimesta ja laittoipa lafka viime vuonna pihalle useita uusintajulkaisujakin vanhoista levyistä. Martin vaikuttaa varsin tyytyväiseltä nykyiseen tilanteeseen.
– Kyllä meillä on Candlelightin kanssa hyvät välit ja sopimuksen mukaan pari levyä pitäisi vielä niiden kautta julkaista. En tosin koskaan ole kuullut yhdestäkään bändistä joka olisi 100% tyytyväinen levylafkan toimintaan ja sama pätee toki meihinkin. Candlelight on kuitenkin selkeästi paras levy-yhtiö, jonka kanssa me ollaan oltu yhteistyössä ja kyllä minä luulen ja toivon, että he ovat myös meihin tyytyväisiä. Onhan ne meille sanoneetkin, että ne pitää siitä kun me paiskitaan kovasti töitä bändin eteen.
Levy-yhtiö todella tuntuu uskovan bändiin, sillä rahaa on annettu myös vähän aikaa sitten kuvattuun ja paraikaa editoitavaan videoon uuden levyn avausbiisistä Arrival Of The Spectrum Obscure.
– Videosta tullee aika perinteinen, pistettiin soittokamat pystyyn erääseen vanhaan tehdasrakennukseen ja saatiin Tukholmasta meidän ympärille pyörimään eräs hyvännäköinen ja vähäpukeinen nainen. Kait siitä ihan mielenkiintoinen video tulee.
Eihän tuollaisella konseptilla voi saada huonoa jälkeä aikaiseksi.
Maaliskuun lopussa julkaistu Decadence - Prophecies Of Cosmic Chaos esittelee hieman uudistunutta Centinexia. Alkuaikojen brutaalista ja suoraviivaisesti ruotsalaisesta death metallista ei paljoa ole enää jäljellä.
– Kyllähän me vieläkin ollaan death metallia, mutta tänä päivänä meidän musiikki on sekoitus muitakin metallin alalajeja. En periaatteessa tykkää siitä, että musiikkia pitää pistää eri lokeroihin, mutta mitä musiikkia soitan vastaisin yhä että death metallia.
Tuorein kiekkohan äänitettiin jo viime kesänä heinä- ja elokuussa, mutta julkaistiin siis vasta puolisen vuotta myöhemmin. Vaikka levyn julkaisemisen odottaminen onkin tuttua Martinille, on se silti aina yhtä turhauttavaa.
– Vaikein osuushan koko hommasta on juuri tuo odottelu, kun on äänittänyt hyvän levyn, niin tietysti sen haluaa pihalle niin nopeasti kuin mahdollista. Julkaisuaikataulut ovat kuitenkin lafkoista riippuvaisia ja Candlelight yleensä julkaisee kaikki levyt noin puoli vuotta niiden valmistumisesta. Tosin kyllähän meillä koko syksy menikin kansien ja layoutin tekemisen ja pitihän siinä uusi rumpalikin etsiä, kun edellinen lähti bändistä heti äänitysten jälkeen.
Tunnetustihan kaikki orkesterit kehuvat uusinta tuotostaan eikä Martin ole poikkeus. Kehuihin on tällä kertaa kuitenkin helppo yhtyä ja perustelut levyn hyvyyteen tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Koska se on monipuolinen levy. Jos esimerkiksi vertaa uusinta edelliseen Diabolical Desolation -levyyn, niin sillä kaikki biisit olivat aika samantapaisia ja kokonaisuus oli pelkkää mättöä. Uudella levyllä biisien välillä on kuitenkin aika paljon vaihtelua. Vaikka aloitusbiisi onkin aika nopea ja ruotsalaistyylinen, niin kyllä levyltä löytyy myös paljon keskitempoisempaa tavaraa. Levyä kyllä työstettiinkin levyä paljon enemmän kuin aikaisempia, oltiin paljon tarkempia studiossa mm. kitarahommien kanssa.
Jos on Centinexin musiikki muuttunut uudella levyllä, on sitä tehneet myös orkesterin sanoitukset.
– Vaikka levyä ei voi varsinaiseksi teemalevyksi kutsuakkaan, niin kyllähän biisejä yhdistää tietty futuristinen aspekti. Aikaisemmilla levyillämme oli paljon varsinkin toiseen maailmansotaan liittyviä sanoituksia, mutta tällä levyllä heitimme tuon brutaalin sotateeman parisataa vuotta ajassa eteenpäin.
Erään hevimiehen historia
Martinin kuten niin monen muunkin vanhan liiton hevimiehen innostus metallia kohtaan on lähtenyt Kissistä ja tarkemmin sanottuna Creatures of the Night -levystä aivan kuten allekirjoittaneellakin. Hevin kuuntelun luonnollisena jatkumona oli tietysti instrumentin valinta ja oman bändin perustaminen.
– Minähän olen syntynyt Tampereella ja muuttanut Ruotsiin vasta –89. Ennen muuttoa soiteltiin kaverin kanssa kitaraa kahdestaan ja meidän oli tarkoitus pistää pystyyn bändi. Kaveri vaan oli parempi kitaristi kuin minä, niin klassisesti sitten huonommasta kitaristista eli minusta tulikin sitten basisti.
Mikä siinä muuten on, että jokaisessa ruotsalaisessa bändissä tuntuu olevan vähintäänkin yksi suomalainen jäsen, eikö ne hurrit osaa soittaa kunnon heviä ilman suomalaisia?
– Ei varmaankaan, eihän ne ruotsalaiset oikein itsekseen osaa vaan tarvitsevat aina mukaan vähän kunnon suomalaista sisua.
– Silloin kun Centinex perustettiin, meitä oli viiden kaverin porukka joka päätti ryyppäämisen ohessa soittaa myös vähän musiikkia. Vuosien varrella homma rupesi kuitenkin vakavoitumaan ja samalla miehiä rupesi lähtemään bändistä.
Niin, alkuperäisistä jäsenistähän ei jäljellä ole enää kuin Martin. Herra Schulman ei kuitenkaan tunnustaudu erityisen tiukaksi johtajaksi.
– En kait minä nyt niin kauhean tiukka johtaja ole, mutta tietysti olen ollut tässä bändissä alusta asti ja tämä on iso osa minun elämääni. Muitakin intressejä elämässä saa toki olla, mutta jos tulosta haluaa tehdä, niin kyllä silloin ihmisiltä pitää vaatia hiukan uhrautumista.
– Ainahan nämä miehistönvaihdokset tulevat joka paikassa esille ja minusta asiaa jopa hieman liioitellaan. Onhan niitä ukkoja toki bändissä vaihtunut, mutta niinhän se on vähän kaikissa bändeissä jotka ovat tehneet tätä hommaa yhtä kauan kuin me.
Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan ole miestä lannistaneet.
– Kyllähän bändin hautaaminen ja kokonaan uudella nimellä aloittaminen on joskus käynyt mielessä, kun on ollut ongelmia levy-yhtiön kanssa tai muuten vaan hommat eivät ole oikein luistaneet halutulla tavalla. Mutta kyllä tässä ainakin toistaiseksi ollaan vielä elossa enkä minä varmaan koskaan tule musiikin tekoa täysin lopettamaan.
Centinexin vanhemmissa julkaisuissa kappaleet on merkitty Martinin nimiin, mutta uudemmilla levyillä biisien tekijöiksi on merkitty koko bändi. Kuinka paljon miehistön vaihtuminen on loppujen lopuksi vaikuttanut Centinexin soundiin?
– Kyllähän asialla on varmasti merkitystä ollut, varsinkin meidän kahden viimeisimmän kitaristin Jonas Kjellgrenin ja Johan Ahlbergin mukaantulolla. Kumpikin on koulutettuja ja erittäin hyviä kitaristeja, joten heidän vaikutuksensa kuuluu taatusti myös musiikissa.
LP vs CD
Centinexiltä on vuosien saatossa ilmestynyt lukuisa joukko erilaisia vinyylijulkaisuja aina 7”:sta täyspitkien vinyyliversioihin. Jos Martin saisi päättää, niin CD:t pitäisi hävittää maailmasta kokonaan ja palata vanhaan kunnon vinyyliin.
– Kaikki CD:t helvettiin ja vinyylit takaisin!, naurahtaa Martin. Onhan CD:n käyttömukavuus hyvä, mutta kyllä kannet ja soundit on LP:ssä paremmat. Mutta eihän nämä nykyiset 15-vuotiaat mitään vinyylin päälle ymmärrä, kyllä ne on näitä kolmekymppisiä ukkoja jotka vinyyleitä ostaa.
– Vaikka vinyyleille löytyykin undeground piireistä yhä vähän kysyntää, niin esimerkiksi Candlelightin mielestä niille ei löydy tarpeeksi isoja markkinoita. Siksi halusimmekin levysopimukseemme kohdan, joka antaa meille vapaat kädet julkaista vinyyliversioita levyistämme muiden lafkojen kautta. Haluamme säilyttää vinyylin elossa omalta osaltamme ja siksi haluamme ulevaisuudessa julkaista kaikki täyspitkämme myös LP:nä ja tietysti erilaisia 7” yms. erikoisjulkaisuja.
Vinyyleistä puheen ollen Nunslaughterin kanssa julkaistulla Hail Germania split 7”/10” coveroitte Sodomin Enchanted Land veisun, mutta jos saisit valita, niin minkä bändin haluaisit coveroivan Centinexiä?
– Coverinhan pitää olla joko ihan erilainen tai sitten jollain tapaa parempi kuin alkuperäinen kappale. En kyllä osaa sanoa, kuka voisi tehdä paremman version meidän biisistä kuin me itse!
Julkaistu Inferno #19/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti