3 x Jussi Lehtisalo

© Sami Sänpäkkilä

Jussi Lehtisalosta ja pyörittämästään Ektro Recordsista ovat varmasti kuulleet lähes kaikki, jotka vielä ostavat harvoista jäljellä olevista levykaupoista useita levyjä vuodessa ja joista yhtäkään ei ole buffattu TV:ssä tai paskalehdistössä. Monille herran eksentrinen ja laaja musiikkimaku sekä musiikilliset kiinnostuksen kohteet saattavat olla myös tuttuja, julkaiseehan herra aktiivisesti levyjä Circlen lisäksi mm. Arkhamin Kirjaston, Pharaoh Overlordin, Steel Mammothin ja Rättö ja Lehtisalon nimissä. Tästäkin pitkään jatkuneesta eri artistinimien, julkaisujen ja tuotteliaisuuden sekamelskasta huolimatta Jussin tekemiset jaksavat lähes poikkeuksetta ihmetyttää ja yllättää, vaikka ne eivät aina häränsilmään osuisikaan.

Vielä tämän vuoden aikana uutta materiaalia pitäisi olla tulossa niin Aktorilta, Circleltä kuin Falconiltakin (ex-Circle). Sanokaapa yksikin toinen muusikko, joka operoisi samaan aikaa näinkin laajalla skaalalla?

Tulevat & tuoreet Lehtisalo-julkaisut Top 3:

Mystinen Mother Susurrus

Jyhkeästä debyytti-ep:stä albumimittaan viime keväänä kasvanut Mother Susurrus on yhtye, jonka toimintaa ja musiikkia leimaa maanläheinen mystisyys. Täyspitkä Maahaavaa pyrkii parantamaan jo arpeutuneita vammoja niiden auki repimisen sijaan.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Äideistä parhain: Mother Susurrus

Mother Susurruksen reilu kaksi vuotta sitten syksyllä julkaistusta debyytti-EP:stä tuli intouduttua aika tavalla. Inferno #80/2010 kirjoittamassani arviossa kiteytin orkesterin  musiikin yhdellä lauseella seuraavasti:
"Mother Susurrus on onnistunut erittäin hienosti jo debyyttijulkaisullaan valjastamaan sludge ja post metalista tutun jumittavan otteen tehokkaasti ja vieläpä omien musiikillisten näkemysten ehdoilla."

Kuunnellessani nyt pitkän tauon jälkeen EP:n kahta kappaletta huomaan, ettei niiden viehätys ole edelleenkään kadonnut mihinkään.

Jopa  shamanistisia viboja säteilevä tamperelaisbändi luottaa musiikissaan raskaan rauhalliseen etenemiseen eikä sillä näytä olleen kiire uuden materiaalin julkistamisen kanssakaan. Vaan nyt joskus helmi-maaliskuun kintailla pitäisi "Maahaavaa" nimisen albumin tärähtä kauppoihin Ektron julkaisemana. Mahtavaa!

Ja kuten nykypäivänä tapana on, musiikkinäytettä tulevasta on tarjolla jo nyt. "Superposition" on kaikessa muhkeudessaan tutun jyhkeää ja komeaa kuunneltavaa, mutta vaatii upotakseen vähintäänkin sen 2-3 pyöräytystä. Sen hypnoottiseen olotilaan pyrkivä raskaslaahaus vaatii ja ennen kaikkea ansaitsee.



Kaupan päälle Mother Susurrusin soundcloudista löytyy kolme vanhempaakin kappaletta, joista etenkin rouheaa sludgemaisuutta ja kepeää tunnelmointia ovelasti yhdistävä "Whoremonger" toiminee parhaimpana ensikosketuksena yhtyeen musiikkiin.

Sokea Piste kannattaa huomioida

Meillä jokaisella on kehossamme sokea piste ja musiikin diggailussa niitä monella vasta onkin. Sokea Piste yhtyeen suhteen musiikillinen syvyysnäköni ei näemmä ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ilmeisesti helmikuussa 2013 julkaistavan "Välikäsi" levyn myötä pitää ehdottomasti suorittaa korjausleikkaus asian suhteen. Bändissä näyttäisi muuten olevan paukuttajana sama Jukka kuin Vapaassa Maassa, joka muuten juuri julkaisi marraskuussa blogissani intoilemani "Maailma Pimenee" 10" (tarkempi arvio tulossa tammikuun 2013 lopussa ilmestyvään Inferno #103:een). Ja onpahan loppukolmikkokin tuttu monesta muusta yhtyeestä.

Alle viikko sitten julkaistut kaksi näytekappaletta ovat nimittäin varsin vakuuttavia. Näistä etenkin vahvasti angstinen sekä 80-luvun lohduttommasta post-punkista ammentava "Kylmä asema" on pirun intensiivinen ja vakuuttava kappale, jonka maanisuus tempaa mukaansa heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien.

Eikä ole suoraviivaisempi "Pimeää voimaakaan" ollenkaan huono, sillä reilu kaksiminuuttinen on suoraan kasvoille heitetty ja korviin tungettu vimmainen viisu. Kylmään asemaan verrattuna ote on astetta aggressiivisempi ja kappale ehtii livahtaa ohi ennen kuin ehtii oikein tajuamaan mistä oikein oli kysymys.


Albumin epätyypilliseen kansikuvaan kannattaa muuten kanssa kiinnittää erityistä huomiota. Sehän on nimittäin kuin oikeaa taidetta, jollaista voisi kuvitella näkevänsä jopa taidenäyttelyssä. Kaikessa näennäisen kaoottisuuden sekä anarkismin että byrokraattisen rationalismin luomassa ristiriidassa 
se kuvaa musiikkia enemmän kuin hyvin.

Ektron CD-julkaisun hankkiminen houkuttaisi kovasti, sillä kaupan päälle saisi samalla levyllä koko tuotannon eli aiemmin julkaistut Ajatus karkaa 12" sekä  Oire 7", mutta onhan vinyyli kuitenkin aina vinyyli (julkaisu yhteistyössä Tuska&Ahdistus ja Karkia Mistikan kanssa) ja em. kaksikkoakin näyttäisi distroista vielä saavan. Voi näitä suuria yleismaailmallisia ongelmia kuten valinnan vaikeuksia...