DORO – HEVIKISSA VIEKÖÖN

Warlockin pienenä mutta ääneltään pippurisena laulajana tunnetuksi tullut Doro on yhä iskussa ja täynnä intoa rakastamaansa musiikkia kohtaan. Yhä hehkeässä kunnossa niin ulkomuodoltaan kuin laulajana oleva neiti kertoili kuiskaavan viehkeällä äänellä viime aikojen kuulumisia.


Doron uutukainen Classic Diamonds on hieman erilainen levy. Albumikokonaisuus koostuu pääasiallisesti orkestraaliseen kuosiin puetuista vanhoista Warlock-klassikoista ja neidin omasta soolotuotannosta. Samalla levy on myös ensimmäinen Doro–levy uudelle levy-yhtiölle AFM:lle. Minkäänlaisesta varman päälle pelaamisesta uuden sopimuksen kannalta ei kuitenkaan ollut kysymys.

– En ajattele koskaan musiikkiin liittyvistä asioista tuolla tavalla. Olen erittäin iloinen siitä, että uusi levy-yhtiö uskalsi ottaa riskin julkaisemalla jotain hieman erilaista kuin mitä minulta on totuttu kuulemaan.

– Oletko nähnyt jokin aika sitten julkaistun DVD:ni?

Vastattuani kielteisesti Doro kertaa intoa tihkuvalla äänellä mistä idea vanhojen biisien uudelleensovittamisesta sai alkunsa.

– Esiinnyin ensimmäisen kerran orkesterin kanssa Düsseldorfissa vuonna 2001 ja vaikka olimme vähän epäileväisiä asian suhteen, kaikki sujui kuitenkin hienosti. Pari vuotta sitten tein Saksassa konsertin eläinten hyväksi, mutta alkuperäinen idea esiintyä eri muusikoiden kanssa ei onnistunut, koska kaikilla oli omia kiireitä tai asia ei heitä kiinnostanut. Lopulta olin esiintymässä kahdestaan Axel Rudi Pellin kanssa ja oli hänen ideansa soittaa 5-6 biisiä muutaman sijasta. Orkesterinjohtaja teki sovitukset kappaleisiin kuten Für Immer ja I Rule the Ruins ja lopputulos oli mielestäni aivan upea. Orkesteriin kuului vielä nuoria soittajia ympäri maailmaa ja he kaikki tiesivät mistä rockissa ja metallissa on pohjimmiltaan kysymys. Monilla oli yllään Metallica–paitoja ja he tunsivat kuka olen, joten minun ei tarvinnut selvitellä heille mitään.

Lopun voidaankin sanoa olevan jonkinlaista historiaa. Aivan helpolla levy ei kuitenkaan syntynyt.

– Kerroin AFM:lle, että ennen seuraavaa soololevyäni haluan tehdä tällaisen levyn, jossa olisi vähän vanhaa materiaalia, vähän uutta ja ehkä joku lainakappale. Heidän vastauksensa oli, että jos todella haluat tehdä tämänkaltaisen levyn, niin siitä vaan, me olemme sinun tukenasi. Nykyaikana kaikki aina sanovat, että ei ole varaa olla idealisti, joten levy-yhtiön suhtautuminen oli todella reilua.

– Levy-yhtiöistä puheen ollen, olin erittäin tyytyväinen edelliseen lafkaani SPV:hen ja olinkin vaikean valinnan edessä. Vaikka AFM on pienempi levy-yhtiö kuin SPV, he lupasivat hyvittää tuon paiskimalla kaksin verroin töitä ja asettamalla minut heidän ykkösprioriteetikseen. Nyt minulla on varaa keskittyä pelkästään musiikkiin ja olla miettimättä minkäänlaisia bisnesasioita.

Sovitusapua levyn kappaleisiin löytyi yllättävältä ja läheiseltä taholta – omasta bändistä.

– Luulimme, että kukaan orkesteristamme ei osaa lukea nuotteja ja ettei meistä olisi juurikaan mitään apua sovitusten tekemisessä. Kosketinsoittajamme– ja kitaristimme Oliver Palotai oli kuitenkin opiskellut musiikkia ja hänestä oli erittäin paljon apua loppujen kappaleiden sovittamisessa. Teimme kolme erilaista sovitusversioita demoille jokaisesta kappaleesta ja valitsimme niistä sitten mieleisemme. Tarkoituksena ei ollut niinkään muuttaa alkuperäisten kappaleiden luonnetta, vaan vahvistaa niitä. Mielestäni saimmekin niihin enemmän tunnetta mukaan eikä lopputulos kuulosta yhtään oudolta tai kömpelöltä. Kuvittelimme saavamme kaiken valmiiksi parissa kuukaudessa mutta aikaa kuluikin kahdeksan kuukautta.

Valinnan vaikeus

 Doro on 20 vuoden aikana ehtinyt levyttää aika liudan kappaleita eikä tästä joukosta ollut helppoa valta mitkä päätyvät uudelleensovitettaviksi.

– Kappaleiden valitseminen ei todellakaan ollut helppoa ja päädyinkin poimimaan biisejä, jotka tiesin fanieni haluavan kuulla uusina sovituksina. Tämän lisäksi annoin heidän valita pari kappaletta ja päädyimme levyttämään alkuperäisinä hieman oudolta kuulostavat kappaleet kuten Love Me in Black ja 1000x Gelebt. Teimme myös pari uutta kappaletta joista yhden saimme valmiiksi vasta pari viikkoa sitten eikä sitä siis ole edes promo-versiossa.

Esimakua täyspitkästä antoi elokuussa julkaistu hempeä Let Love Rain on Me -EP, joka englanninkielisen version lisäksi sisältää myös ranskan- ja espanjankieliset versiot nimikappaleesta. Doro on erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja syytä on ollakin, sillä se ponkaisi saksan singlelistan sijalle 65.

– Ajattelin, että olisi mukava tehdä erikielisiä versioita ja pidän espanjankielisestä kaikkien eniten. Tiedätkö muuten, että se on Espanjan top10:ssä tällä hetkellä? Kappaletta ei valittu mahdollisen listapotentiaalinsa takia, vaan siksi että se on uusi kappale. Levy-yhtiö olisi tosin halunnut jonkun vanhan tunnetumman kappaleen.

Albumin lainakappaleeksi päätyi Judas Priestin klassikko Breaking the Law, sekin uudelleensovitettuna ja varsin yllättävänä, mutta erittäin toimivana versiona. Doron kanssa versiolla laulaa Saksan toinen kultakurkku Udo Dirkschneider.

– Tuo kappale on eräs suosikeistani ja sillä on minulle erittäin suuri merkitys. Olin kova Priest-fani ja teimme heidän kanssaan kiertueenkin Warlockin kanssa vuonna -86 josta on jäänyt paljon hyviä muistoja. Emme halunneet tehdä kappaleesta hiilipaperikopioita, vaan päätimme muuttaa sovitusta hiukan. Törmäsin Udoon kuvatessamme materiaalia hänen DVD:tään varten ja tämän seurauksena hän päätyi studioon ja laulamaan kanssani tuon kappaleen. Let Love Rain on Me -EP:llä on muuten eri versio kappaleesta ja siinä Udo ei ole mukana.

Kuinka paljon sitten erilainen lähestymistapa kappaleisiin sai sinut muuttamaan omaa laulutyyliäsi?

– Kuten itsekin varmaan voit kuulla, ei laulutyylissäni ole paljoakaan eroa. En edes yrittänyt laulaa eri tavalla vaan annoin kaikkeni. Minusta musiikin ja eri instrumenttien pitäisi tukea laulua, mutta ei yrittää muuttaa sitä. Jos tunsin laulaessani kappaleita studiossa, että jotain puuttui, niin lisäsimme mukaan eri instrumentteja ja osia jotta pääsisimme parhaaseen lopputulokseen laulun kannalta.

Äidyin kehumaan Dorolle hänen ääntään, joka on säilynyt vähintäänkin yhtä hyvänä ellei jopa mennyt parempaan suuntaan uran alkuajoista.

– Mitä enemmän käytän ääntäni, sitä vahvempi se on. Muilla laulajilla saattaa olla erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta jos olen parikin kuukautta laulamatta, ääneni kuulostaa aivan kamalalta ja joudun kuntouttamaan sitä päästäkseni samalle tasolle.

Rakkautta muttei piikkilankaa

Lähes jokaisella Doron soololevyllä on ollut lauluja rakkaudesta ja Classic Diamonds –levylle niitä on päätynyt kolme kappaletta. Elämänkumppanin Dorolle on korvannut musiikki.

– Musiikki on ainut asia mitä rakastan ja olenkin päättänyt, että haluan tehdä musiikkia perheen perustamisen sijaan. En ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Ihmissuhteen ylläpitäminen on hankalaa, jos on kiertueella ja studiossa suurimman osan vuodesta. Ihmissuhteet tuntuvat myös aina päättyvän, kun palaa kotiin pitkään kestäneeltä kiertueelta. Ei todellakaan ole helppoa löytää ihmistä, joka pystyisi ymmärtämään ja hyväksymään tämänkaltaisen elämäntavan, murehtii Doro.

Kun naisten juttuja päädyttiin puhumaan, niin pitääkö ”Diamonds are girls best friends” –sanonta paikkansa kohdallasi?

– Levyn nimi on tietenkin symbolinen ja minulle kappaleet ovat arvokkainta maailmassa ja siksi vertaan niitä timantteihin. En ole yhtään materialisti, kulutan kaiken musiikista saamani rahat aina seuraavaan kiertueeseen tai levyntekoon. Ajan vanhalla autonrämällä ja asun pienessä asunnossa, sijoitin jopa henkivakuutusrahani kiertueeseen Dion kanssa, koska levy-yhtiö ei tukenut minua, mutta halusin välttämättä tehdä tuon kiertueen.

Uudesta materiaalista neiti Peschillä ei vielä ole tarkkaa käsitystä, mutta hän kuitenkin suostuu raottamaan hiukan salaisuuden verhoa.

– On minulla pari kappaletta valmiina, mutta haluan ensin tehdä tämän kiertueen alta pois ja vasta sitten miettiä uutta materiaalia joskus marras-joulukuun tienoilla. Ehkä siitä tulee jotain Warlockin Triumph And Agonyn kaltaista materiaalia, koska pidän tuota levyä eräänlaisena ohjenuorana. Levyllä on paljon hienoa lauluja, niin herkkiä balladeja kuin raskaampiakin kappaleita.

Lopuksi Doro lupailee myös tulevansa Suomeen keikalle, koska kiinnostuneita tahoja kuulemma on ollut. Yllättäen hän kysyy, olinko kenties katsomassa Warlockia Helsingissä vuonna -86 ja heti perään mahdoinko olla edes syntynyt tuolloin. Kunpa olisinkin ollut paikalla.

Julkaistu Inferno #21/2004