– Uuden levymme biisit äänitettiin jo vuosi sitten ja albumin piti ilmestyä viime vuoden syyskuussa. Itse asiassa ehdimme jo promotoimaankin sitä kiertelemällä Exoduksen kanssa, mutta ikävä kyllä tuolloinen levy-yhtiömme ajautui taloudellisiin vaikeuksiin eikä pystynytkään laittamaan levyä pihalle. Tästä johtuen päätimme solmia uuden sopimuksen Karmageddon Median kanssa ja ainahan levy-yhtiön vaihdoksista aiheutuu pientä viivettä. Tähän mennessä asiat ovat luistaneet hyvin levy-yhtiön kanssa ja meillä on sopimus heidän kanssaan kahdesta levystä. Voinkin kertoa, että he ovat satsanneet levymme promotoimiseksi enemmän kuin kaikki aikaisemmat lafkamme yhteensä!
Tuoreimmalla täyspitkällään orkesteri on siirtynyt astetta kauemmaksi alkuaikojen vahvasti black/death sävytteisestä metallista kohti tiukempaa thrash-ilmaisua. Lopputulos onkin erittäin onnistunut tuoden mm. lisää ilmeikkyyttä ja omaperäisyyttä.
– Olemme aina pitäneet itseämme thrashiin suuntautuneena orkesterina, jolla on black ja death metal vaikutteita. Kehittyessämme ihmisinä ja muusikkoina musiikkimme on muuttunut meidän kanssamme, vaikkeivät nuo muutokset ole koskaan olleetkaan radikaaleja. Eikä meidän kokoonpanommekaan ole muuttunut loppujen lopuksi kovinkaan paljoa, sillä minä, Eric ja Richard muodostamme yhä Occultin ytimen. Vanhan liiton thrashin kuuntelustahan tämäkin bändi on saanut alkunsa ja diggaamme yhä vanhasta thrashista. Ymmärrän kyllä, että jotkut saattavat yhä pitää meitä black metal bändinä, koska uramme alkuvaiheessa käytin corpsepainttia. Minulle corpsepaint edustaa ikään kuin oman sielun synkkää demonista puolta: yhtäkkiä olet vain täynnä pimeää ja alkukantaista voimaa. Useimmat ihmiset eivät ymmärrä tätä puolta kun puhutaan kasvomaskin käytöstä, sillä he yhdistävät maskit automaattisesti black metalliin. Minä ja muut orkesterimme jäsenet emme ole koskaan oikein hyväksyneet tätä.
– Emme siis koskaan ole yrittäneet muuttaa musiikkityyliämme. Olemme pikemminkin yrittäneet etsitä erilaisia saundeja ja keinoja, jotka integroituisivat syvälle musiikkiimme. Musiikin soittaminen on meille siis puhdas harrastus eikä mikään työkalu erinäisten uskonkappaleiden tai oppien levittämiseen.
Albumin osa-alueet
Hienoisen tyylillisen muutoksen lisäksi korviin levyllä pistää erittäin jämäkkä ja tuhti äänimaailma kiitos Andy Classenin ja Studio One -pajan. Yllättävää kuitenkin on, että koko komeus äänitystä ja masterointia myöten on hoidettu vain 11:sta päivässä.
– Ennen studioon menoa haluamme aina olla aivan varmoja siitä, että uudet kappaleet ovat täysin hanskassa. Tämän takia meidän tarvitsee viettää studiossa aikaa mahdollisimman vähän. Uusi levy nauhoitettiin viikossa ja loppu aika kului sitten miksaukseen ja masterointiin. Asiaan kyllä vaikutti tietysti myös se, että Andy on rento kaveri ja hänen kanssaan on helppo paiskia hommia.
Kaikki levyn kappaleet on pistetty bändin nimiin ja näin myös käytännössä biisit kuulemma syntyvät.
– Tämän levyn kappaleet ovat aika pitkälti tehty samalla tavalla kuin aiempienkin levyjen kappaleet. Richard tekee suurimman osan riffeistä, mutta kokoontuessamme yhteen muokkaamme niistä kokonaisuuksia. Jokaisella jäsenellä on aina sanavaltaa musiikkimme suhteen.
Täyspitkältä löytyy myös kaksi hieman erilaista biisiä, lyhyt instrumentaali Expire joka on kreditoitu Ian Goulstonin tekemäksi ja levyn päättävä bonus raita Until the Battle. Maurice valottaa näiden kahden kappaleen taustaa.
– Until the Battle on vanha raita joka on alunperin julkaistu meidän toisella levyllämme The Enemy Within. Tuo veisu on aina ollut fanien suosikki ja koska meillä sattui jäämään ylimääräistä studioaikaa, päätimme tehdä siitä uuden version huippuluokan saundeilla. Expire-biisin tekijä Ian on vanha ystäväni, joka luo hienoa kokeellista ja usein aika synkkääkin musiikkia tai äänimaailmoja. Olimme myös kyllästyneet käyttämään jotain puhkisoitettua soundtrack-kipaletta keikkojen alkunauhana, joten halusimme saada meitä varten tehdyn sopivan kappaleen joka toimisi tuossa tarkoituksessa ja Ian teki mitä pyydettiin.
Levyn nimi Elegy for the Weak, Valitusvirsiä heikoille kätkee sisäänsä myös hieman syvällisemmän idean.
– Maailmassa on hyvin paljon sairautta ja kärsimystä ja ei voi kuin ihmetellä kuinka kauan tällainen meininki voi jatkua. On selvää, että tämä maailman taakka lepää heikkojen ja selkärangattomien ihmisten harteilla ja haluamme heidän kokevan sellaista kärsimystä, mistä edes kuolema ei voi heitä vapauttaa. Meidän sanoituksemme ovat aika yksinkertaisia heijastuksia maailmanlaajuisesta hulluudesta ja jokainen levyllä oleva kappale on valitusvirsi heikoille.
Rupiset runsaat riimit
Jokaisessa kappaleessa tuntuu olevan paljon sanottavaa, sillä ne kaikki sisältävät riimejä enemmän kuin keskiverto thrash bändillä on kolmessa biisissä yhteensä. Lyriikoista on vastuussa bändin ulkopuolinen henkilö Tony.
Tony: – Niistä tuli niin pitkiä, koska Occultin kappaleet eivät useimmiten noudata perinteistä A-osa, kertosäe, B-osa, kertosäe, A-osa kaavaa. Joskus taas asian selvittäminen vaati hieman enemmän sanoja kuin normaalisti. Seuraavan levyn sanoitukset ovat kuitenkin hieman lyhyempiä, koska esimerkiksi jonkun Obsessed by the Grave esittäminen keikoilla on aika vaikeaa.
Kun kyselen onko levyn kauhufantasia aihepiireissä liikkuvilla sanoituksilla minkäänlaisia yhteyksiä reaalimaailmaan, asettautuu sanoittaja pienoiselle puolustuskannalle.
Tony: – En nyt aivan kutsuisi tekstejäni puhtaaksi kauhufantasiaksi, koska olen saanut innoitusta niihin todellisista kauheuksista kuten murhista, sodista, kostoista ja itsetuhoisista ajatuksista. Kappaleet kuten Nocturnal Predator,Obsessed by the Grave ja Slaughtering the Pigs pohjautuvat todellisiin pirullisiin sarjamurhaajiin. Toki osa sanoituksista on hieman enemmän fantasiaa kuten esimerkiksi Nuclear Torment, joka on apokalyptinen visio ydinsodan jälkeisestä maailmasta, jossa ihminen on taantunut alkukantaiseen ja väkivaltaiseen tilaan. Slut of Sodom on puolestaan yhdistelmä mystiikkaa ja erotiikkaa, himoa ja kuolemaa. Sanoitukseni ovat karskeja, synkkiä ja väkivaltaisia mutta eivät kuitenkaan liian pinnallisia. Toisaalta taas haluan saavuttaa lyriikoillani saman ilmapiirin kuin klassisessa 80-luvun thrashissa kuten vanha Slayer, Kreator, Sodom, VoiVod tai Carnivore, sillä mielestäni sellaiset sanoitukset sopivat myös Occultille.
Occult julkaisi myös vähän aikaa sitten aika mielenkiintoinen To Be Thrashed DVD:n, jota voidaan pitää eräänlaisena rockumentaryna. Minusta oli vain hieman outoa, että DVD:ltä ei löytynyt paljoakaan musiikkia, ainoastaan pari promovideota.
– Olemme kyllä suunnitelleet toisen DVD:n julkaisemista, jossa olisi livemateriaalia. Emme kuitenkaan halunneet tehdä mitään kompromisseja, jossa faneille olisi tarjottu puolivillaista tuotetta, joten siksi päätimme julkaista ensiksi historiikkimme DVD-formaatissa.
Mitäs muita suunnitelmia teillä sitten on tulevaisuudessa kuin DVD:n kasaamista, ensi vuonnahan bändi täyttää jo 15 vuotta?
– Tänä vuonna tulemme viettämään hiljaiseloa, aiomme tehdä muutaman keikan ja äänittää kuudennen täyspitkämme. Eipä me paljoa meinata juhlistaa 15-vuotista olemassaoloamme, meidän kannalta se on luku siinä missä 10 tai 16:kin.
Hollannin kielihän kuulostaa kuin yrittäisi kakoa kurkkuun takertunutta limaa ja kirjoitusasultaankin varsinaista sekamelskaa, niin sanohan Maurice terveiset lukijoille omalle kielelläsi.
– Mensen moeten eens niet zozeer kankeren op muziek, maar gewoon genieten wat mensen creeren and daar met plezier naar luisteren.
Julkaistu Inferno #19/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti